1Råb kun! Giver nogen dig Svar? Og til hvem af de Hellige vender du dig?
1Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan? Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?
2Thi Dårens Harme koster ham Livet, Tåbens Vrede bliver hans Død.
2Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma.
3Selv har jeg set en Dåre rykkes op, hans Bolig rådne brat;
3Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy: vaikka hän juurtuu lujasti maahan, hänet repäistään äkkiä irti.
4hans Sønner var uden Hjælp, trådtes ned i Porten, ingen reddede dem;
4Hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa, eikä kukaan puolusta heitä.
5sultne åd deres Høst, de tog den, selv mellem Torne, og tørstige drak deres Mælk.
5Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset, kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.
6Thi Vanheld vokser ej op af Støvet, Kvide spirer ej frem af Jorden,
6Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.
7men Mennesket avler Kvide, og Gnisterne flyver til Vejrs.
7Ihminen on syntynyt vaivaan niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.
8Nej, jeg vilde søge til Gud og lægge min Sag for ham,
8Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle,
9som øver ufattelig Vælde og Undere uden Tal,
9hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia, tekee lukemattomia ihmetekoja.
10som giver Regn på Jorden og nedsender Vand over Marken
10Hän antaa maalle sateen, hän lähettää pelloille veden,
11for at løfte de bøjede højt, så de sørgende opnår Frelse,
11alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun.
12han, som krydser de kloges Tanker, så de ikke virker noget, der varer,
12Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty,
13som fanger de vise i deres Kløgt, så de listiges Råd er forhastet;
13viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa, kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.
14i Mørke raver de, selv om Dagen, famler ved Middag, som var det Nat.
14Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys, he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.
15Men han frelser den arme fra Sværdet og fattig af stærkes Hånd,
15Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan, kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.
16så der bliver Håb for den ringe og Ondskaben lukker sin Mund.
16Niin saa toivoton toivon ja pahan täytyy sulkea suunsa.
17Held den Mand, som revses at Gud; ringeagt ej den Almægtiges Tugt!
17Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!
18Thi han sårer, og han forbinder, han slår, og hans Hænder læger.
18Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.
19Seks Gange redder han dig i Trængsel, syv går Ulykken uden om dig;
19Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä,
20han frier dig fra Døden i Hungersnød, i Krig fra Sværdets Vold;
20nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta, sodassa miekan terältä.
21du er gemt for Tungens Svøbe, har intet at frygte, når Voldsdåd kommer;
21Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua.
22du ler ad Voldsdåd og Hungersnød og frygter ej Jordens vilde dyr;
22Sodalle ja nälälle sinä naurat, et pelkää metsän petoja,
23du har Pagt med Markens Sten, har Fred med Markens Vilddyr;
23sinä elät sovussa pellon kivien kanssa ja rauhassa villieläinten kanssa.
24du kender at have dit Telt i Fred, du mønstrer din Bolig, og intet fattes;
24Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu.
25du kender at have et talrigt Afkom, som Jordens Urter er dine Spirer;
25Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato, sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.
26Graven når du i Ungdomskraft, som Neg føres op, når Tid er inde.
26Ja kun olet elämästä kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.
27Se, det har vi gransket, således er det; det har vi hørt, så vid også du det!
27Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job, kuuntele siis ja ota opiksi, sillä näin asia on.