1Så tog Job til Orde og svarede:
1Job puhui:
2"Gid man vejed min Harme og vejed min Ulykke mod den!
2-- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
3Thi tungere er den end Havets Sand, derfor talte jeg over mig!
3Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?
4Thi i mig sidder den Almægtiges Pile, min Ånd inddrikker deres Gift; Rædsler fra Gud forvirrer mig.
4Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.
5Skriger et Vildæsel midt i Græsset, brøler en Okse ved sit Foder?
5Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
6Spiser man ferskt uden Salt, smager mon Æggehvide godt?
6Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?
7Min Sjæl vil ej røre derved, de Ting er som Lugt af en Løve.
7Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
8Ak, blev mit Ønske dog opfyldt, Gud give mig det, som jeg håber
8Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
9vilde d dog knuse mig, række Hånden ud og skære mig fra,
9ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.
10så vilde det være min Trøst - jeg hopped af Glæde trods skånselsløs Kval at jeg ikke har nægtet den Helliges Ord.
10En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.
11Hvad er min Kraft, at jeg skal holde ud, min Udgang, at jeg skal være tålmodig?
11Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
12Er da min Kraft som Stenens, er da mit Legeme Kobber?
12Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?
13Ak, for mig er der ingen Hjælp, hver Udvej lukker sig for mig.
13Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.
14Den, der nægter sin Næste Godhed, han bryder med den Almægtiges Frygt.
14Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
15Mine Brødre sveg mig som en Bæk, som Strømme, hvis Vand svandt bort,
15Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
16de, der var grumset af os, og som Sneen gemte sig i,
16Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
17men som svandt ved Solens Glød, tørredes sporløst ud i Hede;
17Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
18Karavaner bøjer af fra Vejen, drager op i Ørkenen og går til Grunde;
18Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
19Temas Karavaner spejder, Sabas Rejsetog håber på dem,
19Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
20men de beskæmmes i deres Tillid, de kommer derhen og skuffes!
20Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
21Ja, slige Strømme er I mig nu, Rædselen så I og grebes af Skræk!
21Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
22Har jeg mon sagt: "Giv mig Gaver, løs mig med eders Velstand,
22Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
23red mig af Fjendens Hånd, køb mig fri fra Voldsmænds Hånd!"
23Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?
24Lær mig, så vil jeg tie, vis mig, hvor jeg har fejlet!
24Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
25Redelig Tale, se, den gør Indtryk; men eders Revselse, hvad er den værd?
25Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
26Er det jer Hensigt at revse Ord? Den fortvivledes Ord er dog Mundsvejr!
26Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.
27Selv om en faderløs kasted I Lod og købslog om eders Ven.
27Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.
28Men vilde I nu dog se på mig! Mon jeg lyver jer op i Ansigtet?
28Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?
29Vend jer hid, lad der ikke ske Uret, vend jer, thi end har jeg Ret!
29Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!
30Er der Uret på min Tunge, eller skelner min Gane ej, hvad der er ondt?
30Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?