¹Så tog Sjuhiten Bildad til Orde og sagde:

¹Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

²"Hvor længe taler du så, hvor længe skal Mundens Uvejr rase?

²-- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.

³Mon Gud vel bøjer Retten, bøjer den Almægtige Retfærd?

³Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?

⁴Har dine Sønner syndet imod ham, og gav han dem deres Brøde i Vold,

⁴Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.

⁵så søg du nu hen til Gud og bed hans Almagt om Nåde!

⁵Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,

⁶Såfremt du er ren og oprigtig, ja, da vil han våge over dig, genrejse din Retfærds Bolig;

⁶niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,

⁷din fordums Lykke vil synes ringe, såre stor skal din Fremtid blive.

⁷ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.

⁸Thi spørg dog den befarne Slægt, læg Mærke til Fædrenes Granskning!

⁸Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.

⁹Vi er fra i Går, og intet ved vi, en Skygge er vore Dage på Jord.

⁹Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.

¹⁰Mon ej de kan lære dig, sige dig det og give dig Svar af Hjertet:

¹⁰Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.

¹¹Vokser der Siv, hvor der ikke er Sump, gror Nilgræs frem, hvor der ikke er Vand?

¹¹Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?

¹²Endnu i Grøde, uden at høstes, visner det før alt andet Græs.

¹²Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.

¹³Så går det enhver, der glemmer Gud, en vanhelliges Håb slår fejl:

¹³Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.

¹⁴som Sommerspind er hans Tilflugt, hans Tillid er Spindelvæv;

¹⁴Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:

¹⁵han støtter sig til sit Hus, det falder, han klynger sig til det, ej står det fast.

¹⁵seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.

¹⁶I Solskinnet vokser han frodigt, hans Ranker breder sig Haven over,

¹⁶Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,

¹⁷i Stendynger fletter hans Rødder sig ind, han hager sig fast mellem Sten;

¹⁷jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.

¹⁸men rives han bort fra sit Sted, fornægter det ham: "Jeg har ikke set dig!"

¹⁸Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: "En tunne häntä."

¹⁹Se, det er Glæden, han har af sin Vej, og af Jorden fremspirer en anden!

¹⁹Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.

²⁰Se, Gud agter ej den uskyldige ringe, han holder ej fast ved de ondes Hånd.

²⁰Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.

²¹End skal han fylde din Mund med Latter og dine Læber med Jubel;

²¹Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!

²²dine Avindsmænd skal klædes i Skam og gudløses Telt ej findes mer!

²²Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.