¹Ordsprog af Salomo, Davids Søn, Israels Konge.

¹Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut.

²Af dem skal man lære Visdom forstandig Tale,

²Opettakoot ne viisautta, kasvattakoot ymmärtämään ymmärryksen sanat,

³tage mod Tugt, som gør klog, mod Retfærdighed, Ret og Retsind;

³johdattakoot hyvään tietoon, oikeudentuntoon ja rehtiin mieleen.

⁴de skal give tankeløse Klogskab, ungdommen Kundskab og Kløgt;

⁴Kokemattomat saakoot niistä viisautta, nuoret tietoa ja harkintaa.

⁵den vise høre og øge sin Viden, den forstandige vinde sig Levekunst;

⁵Viisaskin viisastuu, kun kuulee niitä, järkeväkin saa opastusta,

⁶de skal lære at tyde Ordsprog og Billeder, de vises Ord og Gåder.

⁶oppii mietelmiä ja vertauksia, tajuaa viisaiden sanat, avaa arvoitukset.

⁷HERRENs Frygt er Kundskabs begyndelse, Dårer ringeagter Visdom og Tugt.

⁷Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta.

⁸Hør, min Søn, på din Faders Tugt, opgiv ikke din Moders Belæring.

⁸Poikani, kuule isäsi neuvoja, älä väheksy äitisi opetusta --

⁹thi begge er en yndig Krans til dit Hoved og Kæder til din Hals.

⁹ne ovat seppele hiuksillasi, ketju kaulaasi koristamassa.

¹⁰Min Søn, sig nej, når Syndere lokker!

¹⁰Älä suostu, poikani, synnintekijöiden viekoituksiin,

¹¹Siger de: "Kom med, lad os lure på den fromme, lægge Baghold for sagesløs, skyldfri Mand!

¹¹kun he sanovat: "Tule mukaan, mennään väijyksiin, käydään vaanimaan viattomia.

¹²Som Dødsriget sluger vi dem levende, med Hud og Hår, som for de i Graven.

¹²Niellään heidät elävältä, yhtenä suupalana, niin kuin hauta nielee terveen miehen.

¹³Vi vinder os Gods og Guld, vi fylder vore Huse med Rov.

¹³Kaikenlaiset kalleudet odottavat meitä, ryöstösaalis täyttää kohta varastomme.

¹⁴Gør fælles Sag med os; vi har alle fælles Pung!"

¹⁴Saat heittää siitä kanssamme arpaa, meidän kukkaromme on yhteinen."

¹⁵- min Søn, gå da ikke med dem, hold din Fod fra deres Sti;

¹⁵Heidän tielleen, poikani, älä lähde, pidä jalkasi poissa heidän poluiltaan,

¹⁶thi deres Fødder løber efter ondt, de haster for at udgyde Blod.

¹⁶sillä he rientävät pahaa kohti, kiiruhtavat vuodattamaan verta.

¹⁷Thi det er unyttigt at udspænde Garnet for alle Fugles Øjne;

¹⁷Ei lintu verkkoa näe, vaikka näkee sitä levitettävän.

¹⁸de lurer på eget Blod, lægger Baghold for eget Liv.

¹⁸Oman verensä he väijyessään vaarantavat, omaa tuhoaan etsivät vaaniessaan.

¹⁹Så går det enhver, der attrår Rov, det tager sin Herres Liv.

¹⁹Sellainen on riistäjän tie. Joka sille lähtee, kulkee tuhoon.

²⁰Visdommen råber på Gaden, på Torvene løfter den Røsten;

²⁰Viisaus huutaa kaduilla, antaa toreilla puheensa kaikua,

²¹oppe på Murene kalder den, tager til Orde i Byen ved Portindgangene:

²¹meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla:

²²Hvor længe vil I tankeløse elske Tankeløshed, Spotterne finde deres Glæde i Spot og Dårerne hade kundskab?

²²"Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö, kerskujat, kerskutte, hullut vihaatte tietoa?

²³Vend eder til min Revselse! Se, jeg lader min Ånd udvælde for eder, jeg kundgør eder mine Ord:

²³Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.

²⁴Fordi jeg råbte og I stod imod, jeg vinked og ingen ænsed det,

²⁴"Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä piitanneet, minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut.

²⁵men I lod hånt om alt mit Råd og tog ikke min Revselse til jer,

²⁵Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen, opetukseni ei ole kelvannut teille.

²⁶derfor ler jeg ved eders Ulykke, spotter, når det, I frygter, kommer,

²⁶Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti, pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte,

²⁷når det, I frygter, kommer som Uvejr, når eders Ulykke kommer som Storm, når Trængsel og Nød kommer over jer.

²⁷kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma ja onnettomuus iskee tuulispäänä, kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva.

²⁸Da svarer jeg ej, når de kalder, de søger mig uden at finde,

²⁸Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa, etsitte minua, ettekä löydä.

²⁹fordi de hadede Kundskab og ikke valgte HERRENs Frygt;

²⁹Te vihasitte tietoa, ette halunneet totella Herraa,

³⁰mit Råd tog de ikke til sig, men lod hånt om al min Revselse.

³⁰te vähät välititte, kun teitä neuvoin, ette antaneet arvoa ohjeilleni.

³¹Frugt af deres Færd skal de nyde og mættes med egne Råd;

³¹Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät, niellä kurkun täydeltä juonianne.

³²thi tankeløses Egensind bliver deres Død, Tåbers Sorgløshed bliver deres Undergang;

³²Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi, huolettomuuteensa hullu kuolee.

³³men den, der adlyder mig, bor trygt, sikret mod Ulykkens Rædsel.

³³Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa."