¹Falske Vægtskåle er HERREN en gru, fuldvvægtigt Lod er efter hans Sind.

¹Väärää vaakaa Herra vihaa, oikea punnus on hänelle mieleen.

²Kommer Hovmod, kommer og Skændsel, men med ydmyge følger der Visdom.

²Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus.

³Retsindiges Uskyld leder dem trygt, troløses falskhed lægger dem øde.

³Kunnon miestä ohjaa rehellisyys, omaan vilppiinsä kavala kaatuu.

⁴Ej hjælper Rigdom på Vredens Dag, men Retfærd redder fra Døden.

⁴Rikkaus ei vihan päivänä auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta.

⁵Den lydefris Retfærd jævner hans Vej, for sin Gudløshed falder den gudløse.

⁵Nuhteettomuus tasoittaa hurskaiden tien, jumalaton sortuu pahuuteensa.

⁶Retsindiges Retfærd bringer dem Frelse, troløse fanges i egen Attrå.

⁶Rehti elämä on rehellisen pelastus, himot ovat petturin paula.

⁷Ved Døden brister den gudløses Håb, Dårers Forventning brister.

⁷Kuolemaan katkeaa jumalattoman toivo, pahantekijän odotus raukeaa tyhjiin.

⁸Den retfærdige fries af Trængsel, den gudløse kommer i hans Sted.

⁸Hurskas pelastuu ahdingosta, jumalaton joutuu hänen sijaansa.

⁹Med sin Mund lægger vanhellig Næsten øde, retfærdige fries ved Kundskab.

⁹Rienaajan puhe on toisille turmioksi, mutta tieto pelastaa oikeamieliset.

¹⁰Ved retfærdiges Lykke jubler en By, der er Fryd ved gudløses Undergang.

¹⁰Hurskaan onni on kaupungin ilo, jumalattoman tuho on riemun aihe.

¹¹Ved retsindiges Velsignelse rejser en By sig, den styrtes i Grus ved gudløses Mund.

¹¹Vilpittömien menestys rakentaa kaupungin, jumalattomien puheet repivät sen maahan.

¹²Mand uden Vid ser ned på sin Næste, hvo, som har Indsigt, tier.

¹²Tyhmä se, joka toisia pilkkaa, ymmärtäväinen pysyy vaiti.

¹³Bagtaleren røber, hvad ham er betroet, den pålidelige skjuler Sagen.

¹³Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa.

¹⁴Uden Styre står et Folk for Fald, vel står det til, hvor mange giver Råd.

¹⁴Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen.

¹⁵Den går det ilde, som borger for andre, tryg er den, der hader Håndslag.

¹⁵Pahoin käy sen, joka vierasta takaa, huolilta välttyy, joka kädenlyöntiä karttaa.

¹⁶Yndefuld Kvinde vinder Manden Ære; hader hun Retsind, volder hun Skændsel. De lade må savne Gods, flittige vinder sig Rigdom.

¹⁶Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle voima rikkautta.

¹⁷Kærlig Mand gør vel mod sin Sjæl, den grumme er hård ved sit eget Kød.

¹⁷Joka toisia auttaa, sitä autetaan, öykkäri vahingoittaa itseään.

¹⁸Den gudløse skaber kun skuffende Vinding, hvo Retfærd sår, får virkelig Løn.

¹⁸Jumalattoman voitto on pettävää. Joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.

¹⁹At hige efter Retfærd er Liv, at jage efter ondt er Død.

¹⁹Oikeamielinen tavoittaa elämän. Joka pahaa etsii, etsii kuolemaa.

²⁰De svigefulde er HERREN en Gru, hans Velbehag ejer, hvo lydefrit vandrer.

²⁰Väärämielistä Herra kammoksuu, nuhteetonta hän rakastaa.

²¹Visselig undgår den onde ej Straf, de retfærdiges Æt går fri.

²¹Totisesti, paha ei rankaisua vältä, mutta vanhurskaan suku pelastuu.

²²Som Guldring i Svinetryne er fager Kvinde, der ikke kan skønne.

²²Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä.

²³Retfærdiges Ønske bliver kun til Lykke, gudløse har kun Vrede i Vente.

²³Hyvien toiveista koituu hyvää, pahojen halusta versoo vihaa.

²⁴En strør om sig og gør dog Fremgang, en anden nægter sig alt og mangler.

²⁴Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy.

²⁵Gavmild Sjæl bliver mæt; hvo andre kvæger, kvæges og selv.

²⁵Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda.

²⁶Hvo Kornet gemmer, ham bander Folket, Velsignelse kommer over den, som sælger.

²⁶Joka aittansa sulkee, sitä kansa kiroaa, jonka vilja on kaupan, sitä kiitetään.

²⁷Hvo der jager efter godt, han søger efter Yndest, hvo der higer efter ondt, ham kommer det over.

²⁷Joka etsii hyvää, löytää onnen, joka pahaan pyrkii, sen pahoin käy.

²⁸Hvo der stoler på sin Rigdom, falder, retfærdige grønnes som Løv.

²⁸Tuhoon kulkee, joka rikkauteensa turvaa, mutta hurskaat ovat kuin vihannat lehvät.

²⁹Den, der øder sit Hus, høster Vind, Dåre bliver Vismands Træl.

²⁹Taivasalle jää, joka ei talostaan piittaa, viisaan orjaksi tyhmyri päätyy.

³⁰Retfærds Frugt er et Livets Træ, Vismand indfanger Sjæle.

³⁰Hurskaudesta kasvaa elämän puu, viisaan sanat otetaan vastaan.

³¹En retfærdig reddes med Nød og næppe, endsige en gudløs, en, der synder.

³¹Hurskas saa palkkansa jo maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.