¹At elske Tugt er at elske Kundskab, at hade Revselse er dumt.

¹Joka rakastaa tietoa, rakastaa kuria, tyhmä se, joka nuhteita vihaa.

²Den gode vinder Yndest hos HERREN, den rænkefulde dømmer han skyldig.

²Hyvä ihminen on Herralle mieleen, mutta juonittelijan hän tuomitsee.

³Ingen står fast ved Gudløshed, men retfærdiges Rod skal aldrig rokkes.

³Vääryyden varassa ei kukaan kestä, mutta vanhurskas on vankasti juurillaan.

⁴En duelig Kvinde er sin Ægtemands Krone, en dårlig er som Edder i hans Ben.

⁴Kunnon vaimo on miehensä kruunu, kunnoton on kuin hivuttava tauti.

⁵Retfærdiges Tanker er Ret, gudløses Opspind er Svig.

⁵Hurskaiden aikeet ovat puhtaat, jumalattomilla on vilppi mielessä.

⁶Gudløses Ord er på Lur efter Blod, retsindiges Mund skal bringe dem Frelse.

⁶Väärämielisen sanat ovat tappava loukku, oikeamielisen puhe on pelastukseksi.

⁷Gudløse styrtes og er ikke mer. retfærdiges Hus står fast.

⁷Jumalaton kaatuu, eikä mitään jää, mutta vanhurskaiden suku säilyy.

⁸For sin Klogskab prises en Mand, til Spot bliver den, hvis Vid er vrangt.

⁸Mitä viisaampi, sitä kiitetympi, tyhmyri kerää vain halveksuntaa.

⁹Hellere overses, når man holder Træl, end optræde stort, når man mangler Brød.

⁹Parempi elää vaatimattomasti ja palvelijatta kuin leveästi mutta leivättä.

¹⁰Den retfærdige føler med sit Kvæg, gudløses Hjerte er grumt.

¹⁰Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne.

¹¹Den mættes med Brød, som dyrker sin Jord, uden Vid er den, der jager efter Tomhed.

¹¹Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, mieletön se, joka tavoittelee tyhjää.

¹²De ondes Fæstning jævnes med Jorden, de retfærdiges Rod bolder Stand.

¹²Jumalaton tavoittelee pahojen saalista, vanhurskas pysyy juurillaan.

¹³I Læbernes Brøde hildes den onde, den retfærdige undslipper Nøden.

¹³Joka pahoja puhuu, kaatuu omaan ansaansa, vanhurskas selviää ahdingosta.

¹⁴Af sin Munds Frugt mættes en Mand med godt, et Menneske får, som hans Hænder har øvet.

¹⁴Puheistaan ihminen palkitaan, teot kiertyvät tekijänsä eteen.

¹⁵Dårens Færd behager ham selv, den vise hører på Råd.

¹⁵Tyhmä pitää omaa tietään oikeana, viisas se, joka neuvoja kuulee.

¹⁶En Dåre giver straks sin Krænkelse Luft, den kloge spottes og lader som intet.

¹⁶Tyhmä tuo heti julki suuttumuksensa, viisas nielee loukkauksen ja vaikenee.

¹⁷Den sanddru fremfører, hvad der er ret, det falske Vidne kommer med Svig.

¹⁷Oikeutta auttaa, joka totta puhuu, valehtelija on vääryyden asialla.

¹⁸Mangens Snak er som Sværdhug, de vises Tunge læger.

¹⁸Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.

¹⁹Sanddru Læbe består for evigt, Løgnetunge et Øjeblik.

¹⁹Totuuden sanat kestävät iäti, valheen sanat vain tuokion.

²⁰De, som smeder ondt, har Svig i Hjertet; de, der stifter Fred, har Glæde.

²⁰Itsensä pettää, joka pahoja hautoo, iloita saa, joka hyviä neuvoja antaa.

²¹Den retfærdige times der intet ondt, - gudløse oplever Vanheld på Vanheld.

²¹Hurskas on turvassa kaikelta pahalta, jumalaton suistuu onnettomuuksiin.

²²Løgnelæber er HERREN en Gru, de ærlige har hans Velbebag.

²²Petollista puhetta Herra ei siedä, sanansa pitävä on hänelle mieleen.

²³Den kloge dølger sin Kundskab, Tåbers Hjerte udråber Dårskab.

²³Viisas ei kersku tiedoillaan, tyhmä kuuluttaa julki tyhmyytensä.

²⁴De flittiges Hånd skal råde, den lade tvinges til Hoveriarbejde.

²⁴Ahkera päätyy päälliköksi, laiskuri toisten käskettäväksi.

²⁵Hjertesorg bøjer til Jorden, et venligt Ord gør glad.

²⁵Huoli masentaa ihmismielen, hyvä sana sen ilahduttaa.

²⁶Den retfærdige vælger sin Græsgang, gudløses Vej vildleder dem selv.

²⁶Hurskas pysyy kaukana pahasta, jumalattomien tie vie harhaan.

²⁷Ladhed opskræmmer intet Vildt, men kosteligt Gods får den flittige tildelt.

²⁷Veltto pyyntimies ei tavoita saalista, ahkeralle kertyy rikkauksia.

²⁸På Retfærds Sti er der Liv, til Døden fører den onde Vej.

²⁸Vanhurskauden polku vie elämään, mutta monet kulkevat kuoleman tietä.