¹Viis Søn elsker tugt, spotter hører ikke på skænd.

¹Viisas ottaa varteen isänsä moitteet, omahyväinen ei nuhteista piittaa.

²Af sin Munds Frugt nyder en Mand kun godt, til Vold står troløses Hu.

²Hyvä sana ravitsee puhujansa, mutta pahantekijä janoaa väkivaltaa.

³Vogter man Munden, bevarer man Sjælen, den åbenmundede falder i Våde.

³Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon.

⁴Den lade attrår uden at få, men flittiges Sjæl bliver mæt.

⁴Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi.

⁵Den retfærdige hader Løgnetale, den gudløse spreder Skam og Skændsel.

⁵Oikeamielinen vihaa valheellisuutta, jumalaton levittää häpeän löyhkää.

⁶Retfærd skærmer, hvo lydefrit vandrer, Synden fælder de gudløse.

⁶Oikeamielinen pysyy oikealla tiellä, jumalaton syöksyy syntiin ja tuhoon.

⁷Mangen lader rig og ejer dog intet, mangen lader fattig og ejer dog meget.

⁷Moni rikkaaksi tekeytyvä on tyhjätasku, moni köyhyyttään valittava omistaa paljon.

⁸Mands Rigdom er Løsepenge for hans Liv, Fattigmand får ingen Trusel at høre.

⁸Rikkaalla on, mistä maksaa lunnaat, köyhää on turha uhkailla.

⁹Retfærdiges Lys bryder frem, gudløses Lampe går ud.

⁹Oikeamielisten valo sädehtii ja loistaa, mutta jumalattomien lamppu sammuu.

¹⁰Ved Hovmod vækkes kun Splid, hos dem, der lader sig råde, er Visdom.

¹⁰Ylimielisyydestä koituu vain riitaa, viisas se, joka neuvoja kuulee.

¹¹Rigdom, vundet i Hast, smuldrer hen, hvad der samles Håndfuld for Håndfuld, øges.

¹¹Mikä helposti tulee, se helposti menee, vähin erin kooten omaisuus karttuu.

¹²At bie længe gør Hjertet sygt, opfyldt Ønske er et Livets Træ.

¹²Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.

¹³Den, der lader hånt om Ordet, slås ned, den, der frygter Budet, får Løn.

¹³Joka halveksii neuvoja, maksaa kalliisti, joka käskyjä kunnioittaa, se palkitaan.

¹⁴Vismands Lære er en Livsens Kilde, derved undgås Dødens Snarer.

¹⁴Viisaan opetus on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.

¹⁵God Forstand vinder Yndest, troløses Vej er deres Undergang.

¹⁵Selkeä harkinta tuo arvostusta, mutta juonittelijan tie vie tuhoon.

¹⁶Hver, som er klog, går til Værks med Kundskab, Tåben udfolder Dårskab.

¹⁶Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä.

¹⁷Gudløs Budbringer går det galt, troværdigt Bud bringer Lægedom.

¹⁷Petollinen sanansaattaja tuo tuhon, uskollinen lähetti tuo pelastuksen.

¹⁸Afvises Tugt, får man Armod og Skam; agtes på Revselse, bliver man æret.

¹⁸Kuritonta odottaa köyhyys ja häpeä, kunnia sitä, joka nuhteita kuulee.

¹⁹Opfyldt Ønske er sødt for Sjælen, at vige fra ondt er Tåber en Gru.

¹⁹Sydän iloitsee, kun toive täyttyy, pahasta luopuminen on houkalle kauhistus.

²⁰Omgås Vismænd, så bliver du viis, ilde faren er Tåbers Ven.

²⁰Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.

²¹Vanheld følger Syndere, Lykken når de retfærdige.

²¹Syntistä vainoavat tuskat ja vastukset, vanhurskas saa palkakseen onnen.

²²Den gode efterlader Børnebrn Arv, til retfærdige gemmes Synderens Gods.

²²Hyvä jättää perinnön lastenlapsilleenkin, syntisen varat talletetaan oikeamielisille.

²³På Fattigfolks Nyjord er rigelig Føde, mens mangen rives bort ved Uret.

²³Köyhä saa raivioltaan kylliksi ruokaa, mutta vääryys vie viljan toisten käsiin.

²⁴Hvo Riset sparer, hader sin Søn, den, der elsker ham, tugter i Tide.

²⁴Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.

²⁵Den retfærdige spiser, til Sulten er stillet, gudløses Bug er tom.

²⁵Oikeamielinen saa syödä kyllikseen, jumalaton jää näkemään nälkää.