¹Visdom bygger sit hus,dårskabs hænder river det ned.

¹Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu.

²Hvo redeligt vandrer, frygter HERREN, men den, som går Krogveje, agter ham ringe.

²Joka kuulee Herraa, kulkee suoria teitä, joka Herraa väheksyy, poikkeaa tieltään.

³I Dårens Mund er Ris til hans Ryg, for de vise står Læberne Vagt.

³Tyhmä puhuu raippoja omaan selkäänsä, viisaan huulet ovat hänen vartijansa.

⁴Når der ikke er Okser, er Laden tom, ved Tyrens Kraft bliver Høsten stor.

⁴Heinää säästää, joka ei härkiä pidä, mutta vahvat juhdat takaavat runsaan sadon.

⁵Sanddru Vidne lyver ikke, det falske Vidne farer med Løgn.

⁵Luotettava todistaja ei valehtele, vilpillinen on valhetta täynnä.

⁶Spotter søger Visdom, men finder den ikke, til Kundskab kommer forstandig let.

⁶Ylimielinen tavoittelee turhaan viisautta, ymmärtävälle tieto aukeaa.

⁷Gå fra en Mand, som er en Tåbe, der mærker du intet til Kundskabs Læber.

⁷Pysy loitolla tyhmästä miehestä, hänen puheestaan et tietoa löydä.

⁸Den kloge i sin Visdom er klar på sin Vej, men Tåbers Dårskab er Svig.

⁸Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä.

⁹Med Dårer driver Skyldofret Spot, men Velvilje råder iblandt retsindige.

⁹Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia.

¹⁰Hjertet kender sin egen Kvide, fremmede blander sig ej i dets Glæde.

¹⁰Surussaan on jokainen ihminen yksin, iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa.

¹¹Gudløses Hus lægges øde, retsindiges Telt står i Blomst.

¹¹Jumalattoman talo tuhoutuu, oikeamielisen maja kestää.

¹²Mangen Vej synes Manden ret, og så er dens Ende dog Dødens Veje.

¹²Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

¹³Selv under Latter kan Hjertet lide, og Glædens Ende er Kummer.

¹³Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää.

¹⁴Af sine Veje mættes den frafaldne, af sine Gerninger den, som er god.

¹⁴Luopio saa ravintonsa omalta tieltään, hyvä ihminen omaltaan.

¹⁵Den tankeløse tror hvert Ord, den kloge overtænker sine Skridt.

¹⁵Tyhmä uskoo kaiken minkä kuulee, järkevä harkitsee mitä tekee.

¹⁶Den vise ængstes og skyr det onde, Tåben buser sorgløs på.

¹⁶Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma.

¹⁷Den hidsige bærer sig tåbeligt ad, man hader rænkefuld Mand.

¹⁷Äkkipikainen tekee hullun töitä, juonien punojaa vihataan.

¹⁸De tankeløse giver dårskab i Arv, de kloge efterlader sig Kundskab.

¹⁸Tyhmyys on narrien koristus, viisaiden päässä on tiedon seppele.

¹⁹Onde må bukke for gode, gudløse stå ved retfærdiges Døre.

¹⁹Pahat pannaan kumartamaan hyvien edessä, jumalattomat oikeamielisten porteilla.

²⁰Fattigmand hades endog af sin Ven, men Rigmands Venner er mange.

²⁰Köyhästä ei välitä edes toinen köyhä, mutta rikkaalla on paljon ystäviä.

²¹Den, der foragter sin Næste, synder, lykkelig den, der har Medynk med arme.

²¹Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii.

²²De, som virker ondt, farer visselig vild; de, som virker godt, finder Nåde og Trofasthed.

²²Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.

²³Ved al Slags Møje vindes der noget, Mundsvejr volder kun Tab.

²³Kaikesta vaivannäöstä on jotakin hyötyä, tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

²⁴De vises Krone er Kløgt, Tåbers Krans er Dårskab.

²⁴Viisaat seppelöidään rikkaudella, tyhmien otsaripana on tyhmyys.

²⁵Sanddru Vidne frelser Sjæle; den, som farer med Løgn, bedrager.

²⁵Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan.

²⁶Den stærkes Tillid er HERRENs Frygt, hans Sønner skal have en Tilflugt.

²⁶Herran pelko on vankka varustus, jälkipolvillekin se suo turvan.

²⁷HERRENs Frygt er en Livsens Kilde, derved undgås Dødens Snarer.

²⁷Herran pelko on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.

²⁸At Folket er stort, er Kongens Hæder, Brist på Folk er Fyrstens Fald.

²⁸Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan tuho.

²⁹Den sindige er rig på Indsigt, den heftige driver det vidt i Dårskab.

²⁹Pitkämielisyys on järkevän miehen merkki, äkkipikaisuus on hulluuden huippu.

³⁰Sagtmodigt Hjerte er Liv for Legemet, Avind er Edder i Benene.

³⁰Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti.

³¹At kue den ringe er Hån mod hans Skaber, han æres ved Medynk med fattige.

³¹Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.

³²Ved sin Ondskab styrtes den gudløse, ved lydefri Færd er retfærdige trygge.

³²Jumalaton sortuu pahuuteensa, mutta viattomuus on vanhurskaan turva.

³³Visdom bor i forstandiges Hjerte, i Tåbers Indre kendes den ikke.

³³Ymmärtäväisen sydämessä viisaus asuu, tyhmien sisimmästä sitä ei tapaa.

³⁴Retfærdighed løfter et Folk, men Synd er Folkenes Skændsel.

³⁴Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä.

³⁵En klog Tjener har Kongens Yndest, en vanartet rammer hans Vrede.

³⁵Kunnon palvelijaa kuningas suosii, kunnoton joutuu hänen vihoihinsa.