¹Bedre en tør Bid Brød med fred end Huset fuldt af Sul med Trætte.

¹Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita.

²Klog Træl bliver Herre over dårlig Søn og får lod og del mellem brødre.

²Viisas orja pitää kurissa kunnottoman pojan ja pääsee perinnölle veljesten kanssa.

³Digel til Sølv og Ovn til Guld, men den, der prøver Hjerter, er HERREN.

³Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra.

⁴Den onde hører på onde Læber, Løgneren lytter til giftige Tunger.

⁴Heittiö kuuntelee ilkeitä puheita, kieroilija turmion sanoja.

⁵Hvo Fattigmand spotter, håner hans Skaber, den skadefro slipper ikke for Straf.

⁵Joka köyhää pilkkaa, herjaa hänen Luojaansa, vahingonilo ei jää rankaisematta.

⁶De gamles Krone er Børnebørn, Sønners Stolthed er Fædre.

⁶Vanhusten kruununa ovat lastenlapset, lasten kunniana heidän isänsä.

⁷Ypperlig Tale er ej for en Dåre, end mindre da Løgnfor den, som er ædel.

⁷Tyhmän suuhun ei sovi suora puhe eikä ruhtinaan huulille valhe.

⁸Som en Troldsten er Gave i Giverens Øjne; hvorhen den end vender sig, gør den sin Virkning.

⁸Joka lahjoo, luulee lahjaansa onnenkiveksi: minne hän menee, hän menestyy.

⁹Den, der dølger en Synd, søger Venskab, men den, der ripper op i en Sag, skiller Venner.

⁹Joka vaalii ystävyyttä, unohtaa loukkauksen, joka menneitä kaivelee, menettää ystävänsä.

¹⁰Bedre virker Skænd på forstandig end hundrede Slag på en Tåbe.

¹⁰Viisas ottaa moitteesta opikseen, sata lyöntiäkään ei paranna tyhmää.

¹¹Den onde har kun Genstridigbed for, men et skånselsløst Bud er udsendt imod ham.

¹¹Paha ihminen kapinoi ja kapinoi, kunnes kohtaa armottoman sanantuojan.

¹²Man kan møde en Bjørn, hvis Unger er taget, men ikke en Tåbe udi hans Dårskab.

¹²Tulkoon vaikka poikasensa menettänyt karhu, kunhan ei tyhmyri hulluudessaan!

¹³Den, der gengælder godt med ondt, fra hans Hus skal Vanheld ej vige.

¹³Joka hyvän pahalla maksaa, vetää onnettomuuden kotinsa ylle.

¹⁴At yppe Strid er at åbne for Vand, hold derfor inde, før Strid bryder løs.

¹⁴Riita syntyy kuin rako patoon -- tuki se, ennen kuin vesi nousee!

¹⁵At frikende skyldig og dømme uskyldig, begge Dele er HERREN en Gru.

¹⁵Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle, kumpaakin Herra kammoksuu.

¹⁶Hvad hjælper Penge i Tåbens Hånd til at købe ham Visdom, når Viddet mangler?

¹⁶Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan? Viisautta hän ei ymmärrä ostaa.

¹⁷Ven viser Kærlighed når som helst, Broder fødes til Hjælp i Nød.

¹⁷Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä.

¹⁸Mand uden Vid giver Håndslag og går i Borgen for Næsten.

¹⁸Mieletön se, joka lyö kättä ja menee toisesta takuuseen.

¹⁹Ven af Kiv er Ven af Synd; at højne sin Dør er at attrå Fald.

¹⁹Joka rakastaa riitaa, rakastaa syntiä. Joka porttinsa korottaa, se etsii tuhoaan.

²⁰Ej finder man Lykke, når Hjertet er vrangt, man falder i Våde, når Tungen er falsk.

²⁰Väärämielinen ei onnea tavoita, kieroilijan kohtaa perikato.

²¹Den, der avler en Tåbe, får Sorg, Dårens Fader er ikke glad.

²¹Murheen saa, joka tyhmän siittää, houkan isä ei iloa tunne.

²²Glad Hjerte er godt for Legemet, nedslået Sind suger Marv af Benene.

²²Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.

²³Den gudløse tager Gave i Løn for at bøje Rettens Gænge.

²³Jumalaton ottaa salaa lahjuksen ja vääristää oikeuden tien.

²⁴Visdom står den forstandige for Øje, Tåbens Blik er ved Jordens Ende.

²⁴Viisas pitää silmänsä viisaudessa, tyhmän katse kiertelee maailman rantaa.

²⁵Tåbelig Søn er sin Faders Sorg, Kvide for hende, som fødte ham.

²⁵Tyhmä poika on isänsä murhe, katkera pettymys äidilleen.

²⁶At straffe den, der har Ret, er ilde, værre endnu at slå de ædle.

²⁶Pahoin tehdään, jos syytöntä sakotetaan, oikeutta loukataan, jos ruoskitaan kunnian miestä.

²⁷Den, som har Kundskab tøjler sin Tale, Mand med Forstand er koldblodig.

²⁷Viisas se, joka sanojaan säästää, järkevä pitää päänsä kylmänä.

²⁸Selv Dåren, der tier, gælder for viis, forstandig er den, der lukker sine Læber.

²⁸Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa.