¹Den gudløse flyr, skønt ingen er efter ham; tryg som en Løve er den retfærdige.

¹Jumalaton pakenee, vaikka kukaan ei aja takaa, mutta vanhurskas on turvassa kuin leijona.

²Ved Voldsmands Brøde opstår Strid, den kvæles af Mand med Forstand.

²Kun maassa on kapinoita, hallitsijat vaihtuvat, mutta kyvykäs mies vakiinnuttaa vallan.

³En fattig Tyran, der kuer de ringe, er Regn, der hærger og ej giver Brød.

³Köyhä, joka toista köyhää sortaa, on kuin sade, joka vie mullan ja siemenet.

⁴Hvo Loven sviger, roser de gudløse, hvo Loven holder, er på Krigsfod med dem.

⁴Laista piittaamaton puolustaa jumalattomia. Joka noudattaa lakia, vastustaa heitä.

⁵Ildesindede fatter ej Ret; alt fatter de, som søger HERREN.

⁵Paha ihminen ei erota oikeaa väärästä. Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein.

⁶Hellere en fattig med lydefri Færd end en, som går Krogveje, er han end rig.

⁶Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin rikkaus ja vaellus väärillä teillä.

⁷Forstandig Søn tager Vare på Loven, men Drankeres Fælle gør sin Fader Skam.

⁷Viisas se poika, joka opetukset muistaa, isänsä häpäisee, joka irstailuissa kulkee.

⁸Hvo Velstand øger ved Åger og Opgæld, samler til en, som er mild mod de ringe.

⁸Joka korkoa kiskoo ja rahaa kahmii, kokoaakin sille, joka muistaa köyhää.

⁹Den, der vender sit Øre fra Loven, endog hans Bøn er en Gru.

⁹Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus.

¹⁰Leder man retsindige vild på onde Veje, falder man selv i sin Grav; men de lydefri arver Lykke.

¹⁰Joka suoran tien kulkijaa viettelee väärään, putoaa omaan kuoppaansa, mutta nuhteeton saa kyllälti hyvää.

¹¹Rigmand tykkes sig viis, forstandig Småmand gennemskuer ham.

¹¹Rikas luulottelee olevansa viisas, mutta köyhä, jolla on ymmärrystä, näkee hänen lävitseen.

¹²Når retfærdige jubler, er Herligheden stor, vinder gudløse frem, skal man lede efter Folk.

¹²Kun vanhurskaat vallitsevat, kansa iloitsee, kun pahat saavat vallan, kaikki kätkeytyvät.

¹³At dølge sin Synd fører ikke til Held, men bekendes og slippes den, finder man Nåde.

¹³Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.

¹⁴Saligt det Menneske, som altid ængstes, men forhærder man sit Hjerte, falder man i Ulykke.

¹⁴Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.

¹⁵En brølende Løve, en grådig Bjørn er en gudløs, som styrer et ringe Folk.

¹⁵Kuin ärisevä leijona, kuin äkeä karhu on jumalaton hallitsija köyhille.

¹⁶Uforstandig Fyrste øver megen Vold, langt Liv får den, der hader Rov.

¹⁶Lyhytnäköinen se ruhtinas, joka riistää kansaa, pitkäikäinen se, joka väärää voittoa vihaa.

¹⁷Et Menneske, der tynges af Blodskyld, er på Flugt til sin Grav; man hjælpe ham ikke.

¹⁷Murhamies on pakolainen kuolemaansa saakka, älä pidättele häntä hänen paetessaan.

¹⁸Den, som vandrer lydefrit, frelses, men den, som går Krogveje, falder i Graven.

¹⁸Joka vakaasti kulkee, välttää vaarat, joka poikkeaa tieltä, kompastuu ja kaatuu.

¹⁹Den mættes med brød, som dyrker sin Jord, med Fattigdom den, der jager efter Tomhed.

¹⁹Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, joka tavoittelee tyhjää, pysyy köyhänä.

²⁰Ærlig Mand velsignes rigt, men Jag efter Rigdom undgår ej Straf.

²⁰Luotettavan miehen toimissa on siunaus. Joka rikkautta rohmuaa, ei rangaistusta vältä.

²¹At være partisk er ikke godt, en Mand kan forse sig for en Bid Brød.

²¹Puolueellisuus on pahasta, mutta moni tekee väärin jo leipäpalan tähden.

²²Misundelig Mand vil i Hast vinde Gods; at Trang kommer over ham, ved han ikke.

²²Ahne juoksee rahan ja tavaran perässä eikä huomaa, että köyhyys on jo kintereillä.

²³Den, der revser, får Tak til sidst fremfor den, hvis Tunge er slesk.

²³Oikaise toista, ja hän arvostaa sinua enemmän kuin sitä, joka mielistelee.

²⁴Stjæle fra Forældre og nægte, at det, er Synd, er at være Fælle med hærgende Mand.

²⁴Joka vanhempiaan surutta riistää, ei ole ryöstäjää parempi.

²⁵Den vindesyge vækker Splid, men den, der stoler på HERREN, kvæges.

²⁵Ahneus saa aikaan riitaa, Herraan luottava menestyy.

²⁶Den, der stoler på sit Vid, er en Tåbe, men den, der vandrer i Visdom, reddes.

²⁶Mieletön se, joka itseensä turvaa, joka viisautta seuraa, se menestyy.

²⁷Hvo Fattigmand giver, skal intet fattes, men mangefold bandes, hvo Øjnene lukker.

²⁷Joka köyhiä auttaa, ei puutetta koe, mutta katseensa kovettavaa kirotaan.

²⁸Vinder gudløse frem, kryber Folk i Skjul; når de omkommer, bliver de retfærdige mange.

²⁸Kun pahat saavat vallan, kaikki kätkeytyvät, kun he tuhoutuvat, koittaa vanhurskaiden aika.