¹Hvo Nakken gør stiv, skønt revset tit, han knuses brat uden Lægedom.

¹Niskoittelija, johon nuhteet kilpistyvät, musertuu hetkessä, eikä apua tule.

²Er der mange retfærdige, glædes Folket, men råder de gudløse, sukker Folket.

²Kun oikeamieliset menestyvät, kansa iloitsee, kun jumalaton hallitsee, se huokaa.

³Hvo Visdom elsker, glæder sin Fader, hvo Skøger omgås, bortødsler Gods.

³Joka viisautta rakastaa, on isänsä ilo, varansa tuhlaa, joka käy porttojen luona.

⁴Kongen grundfæster Landet med Ret, en Udsuger lægger det øde.

⁴Oikeudenmukainen kuningas pitää maan pystyssä, veroja kiskova hävittää sen.

⁵Mand, der smigrer sin Næste, breder et Net for hans Fod.

⁵Joka puhuu toiselle mielin kielin, virittää verkon hänen tielleen.

⁶I sin Brøde hildes den onde, den retfærdige jubler af Glæde.

⁶Pahantekijä joutuu tekojensa vangiksi, oikeamielinen kulkee iloiten tietään.

⁷Den retfærdige kender de ringes Retssag; den gudløse skønner intet.

⁷Oikeamielinen ymmärtää köyhää, jumalaton ei hänen huolistaan piittaa.

⁸Spottere ophidser Byen, men Vismænd, de stiller Vrede.

⁸Kiihottajat villitsevät kaupungin, mutta viisaat tyynnyttävät vihan.

⁹Går Vismand i Rette med Dåre, vredes og ler han, alt preller af.

⁹Jos viisas ryhtyy käräjöimään tyhmän kanssa, tämä räyhää tai nauraa, sopua ei tule.

¹⁰De blodtørstige hader lydefri Mand, de retsindige tager sig af ham.

¹⁰Jotka verta janoavat, ne nuhteetonta vihaavat, mutta kunnon ihmiset puolustavat häntä.

¹¹En Tåbe slipper al sin Voldsomhed løs, Vismand stiller den omsider.

¹¹Tyhmä päästää vihansa valloilleen, viisas malttaa ja hillitsee vihansa.

¹²En Fyrste, som lytter til Løgnetale, får lufter gudløse Tjenere.

¹²Jos hallitsija kuuntelee valheita, on hovissa kohta pelkkiä lurjuksia.

¹³Fattigmand og Blodsuger mødes, HERREN giver begges Øjne Glans.

¹³Pane köyhä ja riistäjä vieretysten: kummankin silmiin on Herra antanut valon.

¹⁴En Konge, der dømmer de ringe med Ret, hans Trone står fast evindelig.

¹⁴Jos kuningas hankkii oikeutta köyhille, hänen valtansa on vahva ja vakaa.

¹⁵Ris og Revselse, det giver Visdom, uvorn Dreng gør sin Moder Skam.

¹⁵Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä.

¹⁶Bliver mange gudløse tiltager Synd; retfærdige ser med Fryd deres Fald.

¹⁶Mitä enemmän jumalattomia, sitä enemmän rikoksia, mutta hurskaat saavat nähdä heidän kukistuvan.

¹⁷Tugt din Søn, så kvæger han dig og bringer din Sjæl, hvad der smager.

¹⁷Ojenna poikaasi, se on onneksesi, saat hänestä paljon iloa.

¹⁸Uden Syner forvildes et Folk; salig den, der vogter på Loven.

¹⁸Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy, onnellinen se, joka Herran lakia seuraa.

¹⁹Med Ord lader Træl sig ikke tugte, han fatter dem vel, men adlyder ikke.

¹⁹Ei orjaa puheella ojenneta: hän tajuaa sen muttei tottele.

²⁰Ser du en Mand, der er hastig til Tale, for en Tåbe er der snarere Håb end for ham.

²⁰Moni puhuu ennen kuin ajattelee -- tyhmyristäkin on enemmän toivoa.

²¹Forvænner man sin Træl fra ung, vil han til sidst være Herre.

²¹Joka orjaansa jo nuoresta hemmottelee, saa hänestä lopulta mieliharmin.

²²Hidsig Mand vækker Strid, vredladen Mand gør megen Synd.

²²Äkkipikainen panee alulle riidan, kiivaalle kertyy rikkomuksia.

²³Et Menneskes Hovmod ydmyger ham, den ydmyge opnår Ære.

²³Ylpeys vie nöyryytykseen, vaatimaton saa kunniaa.

²⁴Hæleren hader sit Liv, han hører Forbandelsen, men melder intet.

²⁴Joka varasta auttaa, vetää ylleen kirouksen: kun todistajia kutsutaan, hän vaikenee.

²⁵Frygt for Mennesker leder i Snare, men den, der stoler på HERREN, er bjærget.

²⁵Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa.

²⁶Mange søger en Fyrstes Gunst; Mands Ret er dog fra HERREN.

²⁶Monet pyrkivät hallitsijan puheille, mutta oikeus tulee yksin Herralta.

²⁷Urettens Mand er retfærdiges Gru, hvo redeligt vandrer, gudløses Gru.

²⁷Väärämielinen on hurskaalle kauhistus, niin myös suoran tien kulkija jumalattomalle.