¹Massaiten Agur, Jakes Søns ord. Manden siger: Træt har jeg slidt mig, Gud, træt har jeg slidt mig, Gud, jeg svandt hen;

¹Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

²thi jeg er for dum til at regnes for Mand, Mands Vid er ikke i mig;

²Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.

³Visdom lærte jeg ej, den Hellige lærte jeg ikke at kende.

³Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

⁴Hvo opsteg til Himlen og nedsteg igen, hvo samlede Vinden i sine Næver, hvo bandt Vandet i et Klæde, hvo greb fat om den vide Jord? Hvad er hans Navn og hans Søns Navn? Du kender det jo.

⁴Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.

⁵Al Guds Tale er ren, han er Skjold for dem, der lider på ham.

⁵Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

⁶Læg intet til hans Ord, at han ikke skal stemple dig som Løgner.

⁶Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

⁷Tvende Ting har jeg bedet dig om, nægt mig dem ej, før jeg dør:

⁷Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

⁸Hold Svig og Løgneord fra mig: giv mig hverken Armod eller Rigdom, men lad mig nyde mit tilmålte Brød,

⁸pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

⁹at jeg ikke skal blive for mæt og fornægte og sige: "Hvo er HERREN?" eller blive for fattig og stjæle og volde min Guds Navn Men.

⁹Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

¹⁰Bagtal ikke en Træl for hans Herre, at han ikke forbander dig, så du må bøde.

¹⁰Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.

¹¹Der findes en Slægt, som forbander sin Fader og ikke velsigner sin Moder,

¹¹Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,

¹²en Slægt, der tykkes sig ren og dog ej har tvættet Snavset af sig,

¹²voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,

¹³en Slægt med de stolteste Øjne, hvis Blikke er fulde af Hovmod.

¹³voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,

¹⁴en Slægt, hvis Tænder er Sværd hvis Kæber er skarpe Knive, så de æder de arme ud af Landet, de fattige ud af Menneskers Samfund.

¹⁴voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!

¹⁵Blodiglen har to Døtre: Givhid, Givhid! Der er tre, som ikke kan mættes, fire, som aldrig får nok:

¹⁵Verenimijällä on kaksi tytärtä, kumpikin vaatii: "Lisää! Lisää!" Kolme on alati kyltymätöntä, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":

¹⁶Dødsriget og det golde Moderliv, Jorden, som aldrig mættes af Vand, og Ilden, som aldrig får nok.

¹⁶tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka janoaa sateenkin jälkeen, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää."

¹⁷Den, som håner sin Fader og spotter sin gamle Moder, hans Øje udhakker Bækkens Ravne, Ørneunger får det til Æde.

¹⁷Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne.

¹⁸Tre Ting undres jeg over, fire fatter jeg ikke:

¹⁸Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

¹⁹Ørnens Vej på Himlen, Slangens Vej på Klipper, Skibets Vej på Havet, Mandens Vej til den unge Kvinde.

¹⁹kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.

²⁰Så er en Ægteskabsbryderskes Færd: Hun spiser og tørrer sig om Munden og siger: "Jeg har ikke gjort noget ondt!"

²⁰Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En minä mitään tehnyt."

²¹Under tre Ting skælver et Land, fire kan det ikke bære:

²¹Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:

²²En Træl, når han gøres til Konge, en Nidding, når han spiser sig mæt,

²²orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,

²³en bortstødt Hustru, når hun bliver gift, en Trælkvinde, når hun arver sin Frue.

²³hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

²⁴Fire på Jorden er små, visere dog end Vismænd:

²⁴Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.

²⁵Myrerne, de er et Folk uden Styrke, samler dog Føde om Somren;

²⁵Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa.

²⁶Klippegrævlinger, et Folk uden Magt, bygger dog Bolig i Klipper;

²⁶Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

²⁷Græshopper, de har ej Konge, drager dog ud i Rad og Række;

²⁷Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.

²⁸Firbenet, det kan man gribe med Hænder, er dog i Kongers Paladser.

²⁸Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

²⁹Tre skrider stateligt frem, fire har statelig Gang:

²⁹Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:

³⁰Løven, Kongen blandt Dyrene, som ikke viger for nogen;

³⁰leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,

³¹en sadlet Stridshest, en Buk, en Konge midt i sin Hær.

³¹kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

³²Har du handlet som Dåre i Overmod, tænker du ondt, da Hånd for Mund!

³²Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.

³³Thi Tryk på Mælk giver Ost, Tryk på Næsen Blod og Tryk på Vrede Trætte.

³³Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.