¹Mærk dig, min Søn, min Visdom, bøj til min Indsigt dit Øre,

¹Kuuntele, poikani, viisauden sanoja, seuraa valppaasti hyviä neuvojani,

²at Kløgt må våge øver dig, Læbernes kundskab vare på dig.

²jotta säilyttäisit harkintasi ja puhuisit niin kuin puhua tulee.

³Thi af Honning drypper den fremmedes Læber, glattere end Olie er hendes Gane;

³Hunajaa tiukkuvat vieraan naisen huulet, hänen kielensä on öljyä liukkaampi,

⁴men til sidst er hun besk som Malurt, hvas som tveægget Sværd;

⁴mutta lopulta hän käy karvaaksi kuin koiruoho, viiltää kuin kaksiteräinen miekka.

⁵hendes Fødder styrer nedad mod Døden, til Dødsriget stunder hendes Fjed;

⁵Hänen jalkansa kulkevat kuolemaan, alas tuonelaan vievät hänen askeleensa.

⁶hun følger ej Livets Vej, hendes Spor er bugtet, hun ved det ikke.

⁶Ei hän välitä elämän tiestä, ei tiedä, minne päin milloinkin horjahtaa.

⁷Hør mig da nu, min Søn, vig ikke fra min Munds Ord!

⁷Siispä, poikani, kuule minua, älä lyö laimin minun opetustani.

⁸Lad din Vej være langt fra hende, kom ej hendes Husdør nær,

⁸Pysy kaukana vieraasta naisesta, älä mene lähellekään hänen talonsa ovea,

⁹at du ikke må give andre din Ære, en grusom Mand dine År.

⁹ettet haaskaisi voimaasi vieraille etkä parhaita vuosiasi armottomalle,

¹⁰at ikke dit Gods skal mætte fremmede, din Vinding ende i Andenmands Hus,

¹⁰etteivät oudot hyötyisi miehuudestasi, tuntemattomat raadantasi tuloksista

¹¹så du gribes af Anger til sidst, når dit Kød og Huld svinder hen,

¹¹etkä sinä viimein, loppuun ajettuna päätyisi huokaamaan:

¹²og du siger: "Ak, at jeg hadede Tugt, at mit Hjerte lod hånt om Revselse,

¹²"Miksi minä vihasin opetusta, miksi halveksin hyviä neuvoja,

¹³så jeg ikke lød mine Læreres Røst, ej bøjed mit Øre til dem, som lærte mig!

¹³en kuunnellut opettajiani vaan suljin korvani kasvattajieni ohjeilta!

¹⁴Nær var jeg kommet i alskens Ulykke midt i Forsamling og Menighed!"

¹⁴Minä olin joutua tuhon omaksi, kaiken kansan pilkattavaksi."

¹⁵Drik Vand af din egen Cisterne og rindende Vand af din Brønd;

¹⁵Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi raikasta juomaa.

¹⁶lad ej dine Kilder flyde på Gaden, ej dine Bække på Torvene!

¹⁶Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle, purojesi kaupungin toreille?

¹⁷Dig skal de tilhøre, dig alene, ingen fremmed ved Siden af dig!

¹⁷Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden.

¹⁸Velsignet være dit Væld, og glæd dig ved din Ungdoms Hustru,

¹⁸Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait,

¹⁹den elskelige Hind, den yndige Gazel; hendes Elskov fryde dig stedse, berus dig altid i hendes Kærlighed!

¹⁹rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.

²⁰Hvi beruser du dig, min Søn, i en fremmed og tager en andens Hustru i Favn?

²⁰Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea?

²¹Thi for HERRENs Øjne er Menneskets Veje, grant følger han alle dets Spor;

²¹Missä ihminen kulkeekin, Herra näkee hänet ja tarkkaa hänen askeleitaan.

²²den gudløse fanges af egen Brøde og holdes fast i Syndens Reb;

²²Pahantekijä jää rikostensa vangiksi, takertuu syntiensä verkkoon.

²³han dør af Mangel på Tugt, går til ved sin store Dårskab.

²³Hillittömyyteensä hän kuolee, ajautuu perikatoon kaikessa hulluudessaan.