¹Min Søn, vogt dig mine Ord,mine bud må du gemme hos dig;

¹Muista, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni.

²vogt mine bud, så skal du leve, som din Øjesten vogte du, hvad jeg har lært dig;

²Muista ohjeeni, niin menestyt, saamiasi neuvoja varjele kuin silmäterää.

³bind dem om dine Fingre, skriv dem på dit Hjertes Tavle,

³Pujota ne sormiisi, kirjoita sydämesi tauluun.

⁴sig til Visdommen: "Du er min Søster!" og kald Forstanden Veninde,

⁴Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä ystäväksesi.

⁵at den må vogte dig for Andenmands Hustru, en fremmed Kvinde med sleske Ord.

⁵Silloin varjellut toisen vaimolta, vieraalta naiselta, joka viekoittelee.

⁶Thi fra mit Vindue skued jeg ud, jeg kigged igennem mit Gitter;

⁶Kun seisoin ikkunan ääressä ja katsoin ulos kadulle,

⁷og blandt de tankeløse så jeg en Yngling, en uden Vid blev jeg var blandt de unge;

⁷näin nuoria miehiä, kokemattomia nuorukaisia, ja heidän joukossaan yhden, joka oli mieltä vailla.

⁸han gik på Gaden tæt ved et Hjørne, skred frem på Vej til hendes Hus

⁸Hän meni kadun yli, kääntyi kulmauksesta ja asteli kohti naisen taloa.

⁹i Skumringen henimod Aften, da Nat og Mørke brød frem.

⁹Oli jo ilta, alkoi hämärtää, päivä oli pimentymässä yöksi,

¹⁰Og se, da møder Kvinden ham i Skøgedragt, underfundig i Hjertet;

¹⁰ja nainen tuli vastaan porton asussa ja viekkain aikein.

¹¹løssluppen, ustyrlig er hun, hjemme fandt hendes Fødder ej Ro;

¹¹Kotona hän ei himoltaan rauhaa saa, hänen levottomat jalkansa tahtovat ulos.

¹²snart på Gader, snart på Torve, ved hvert et Hjørne lurer hun; -

¹²Milloin hän on kadulla, milloin torilla, milloin missäkin vaanimassa.

¹³hun griber i ham og kysser ham og siger med frække Miner;

¹³Hän tarttuu poikaan, suutelee häntä ja julkeasti katsoen sanoo:

¹⁴"Jeg er et Takoffer skyldig og indfrier mit Løfte i Dag,

¹⁴"Olen luvannut uhrata yhteysuhrin, ja tänään täytän lupaukseni.

¹⁵gik derfor ud for at møde dig, søge dig, og nu har jeg fundet dig!

¹⁵Siksi lähdin kadulle sinua vastaan -- juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä!

¹⁶Jeg har redt mit Leje med Tæpper, med broget ægyptisk Lærred

¹⁶Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet, monenväriset Egyptin pellavakankaat,

¹⁷jeg har stænket min Seng med Myrra, med Aloe og med Kanelbark;

¹⁷ja pirskottanut niille mirhaa, aaloeta ja kanelia.

¹⁸kom, lad os svælge til Daggry i Vellyst, beruse os i Elskovs Lyst!

¹⁸Tule, iloitaan yhdessä, nautitaan lemmestä aamuun asti!

¹⁹Thi Manden er ikke hjemme, - på Langfærd er han draget;

¹⁹Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle.

²⁰Pengepungen tog han med, ved Fuldmåne kommer han hjem!"

²⁰Rahansakin hän otti mukaan, hän palaa kotiin vasta täydenkuun päivänä."

²¹Hun lokked ham med mange fagre Ord, forførte ham med sleske Læber;

²¹Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin, hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista.

²²tankeløst følger han hende som en Tyr, der føres til Slagtning, som en Hjort, der løber i Nettet,

²²Auliisti hän lähtee naisen perään, niin kuin härkä teurastajan luo, kuin köytetty hullu kuritusta kohti.

²³til en Pil gennemborer dens Lever, som en Fugl, der falder i Snaren, uden at vide, det gælder dens Liv.

²³Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa, eikä huomaa leikkivänsä hengellään, ennen kuin nuoli hänet lävistää.

²⁴Hør mig da nu, min Søn, og lyt til min Munds Ord!

²⁴Siispä, poikani, kuule minua, seuraa tarkoin mitä sanon.

²⁵Ej bøje du Hjertet til hendes Veje, far ikke vild på hendes Stier;

²⁵Älä päästä sydäntäsi viettelijän teille, hänen poluilleen älä harhaudu,

²⁶thi mange ligger slagne, hvem hun har fældet, og stor er Hoben, som hun slog ihjel.

²⁶sillä hän on syössyt monet tuhoon, lukemattomat ovat hänen uhrinsa.

²⁷Hendes Hus er Dødsrigets Veje, som fører til Dødens Kamre.

²⁷Hänen talonsa kautta kulkee tuonelan tie, joka viettää kuoleman kammioihin.