¹Mon ikke Visdommen kalder, løfter Indsigten ikke sin røst?

¹Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.

²Oppe på Høje ved Vejen, ved Korsveje træder den frem;

²Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.

³ved Porte, ved Byens Udgang, ved Dørenes Indgang råber den:

³Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:

⁴Jeg kalder på eder, I Mænd, løfter min Røst til Menneskens Børn.

⁴"Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani.

⁵I tankeløse, vind jer dog Klogskab, I Tåber, så få dog Forstand!

⁵Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!

⁶Hør, thi jeg fører ædel Tale, åbner mine Læber med retvise Ord;

⁶Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.

⁷ja, Sandhed taler min Gane, gudløse Læber er mig en Gru.

⁷Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.

⁸Rette er alle Ord af min Mund, intet er falskt eller vrangt;

⁸Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.

⁹de er alle ligetil for den kloge, retvise for dem der vandt Indsigt

⁹Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.

¹⁰Tag ved Lære, tag ikke mod Sølv, tag mod Kundskab fremfor udsøgt Guld;

¹⁰Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,

¹¹thi Visdom er bedre end Perler, ingen Skatte opvejer den

¹¹sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.

¹²Jeg, Visdom, er Klogskabs Nabo og råder over Kundskab og Kløgt.

¹²"Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini.

¹³HERRENs Frygt er Had til det onde. Jeg hader Hovmod og Stolthed, den onde Vej og den falske Mund.

¹³Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.

¹⁴Jeg ejer Råd og Visdom, jeg har Forstand, jeg har Styrke.

¹⁴Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.

¹⁵Ved mig kan Konger styre og Styresmænd give retfærdige Love;

¹⁵Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.

¹⁶ved mig kan Fyrster råde og Stormænd dømme Jorden.

¹⁶Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.

¹⁷Jeg elsker dem, der elsker mig, og de, der søger mig, finder mig.

¹⁷Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.

¹⁸Hos mig er der Rigdom og Ære, ældgammelt Gods og Retfærd.

¹⁸Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.

¹⁹Min Frugt er bedre end Guld og Malme, min Afgrøde bedre end kosteligt Sølv.

¹⁹Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.

²⁰Jeg vandrer på Retfærds Vej. midt hen ad Rettens Stier

²⁰Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.

²¹for at tildele dem, der elsker mig, Gods og fylde deres Forrådshuse.

²¹Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.

²²Mig skabte HERREN først blandt sine Værker, i Urtid, førend han skabte andet;

²²"Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.

²³jeg blev frembragt i Evigheden, i Begyndelsen, i Jordens tidligste Tider;

²³Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.

²⁴jeg fødtes, før Verdensdybet var til, før Kilderne, Vandenes Væld, var til;

²⁴Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.

²⁵førend Bjergene sænkedes, før Højene fødtes jeg,

²⁵Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,

²⁶førend han skabte Jord og Marker, det første af Jordsmonnets Støv.

²⁶ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.

²⁷Da han grundfæsted Himlen, var jeg hos ham, da han satte Hvælv over Verdensdybet.

²⁷Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,

²⁸Da han fæstede Skyerne oventil og gav Verdensdybets Kilder deres faste Sted,

²⁸kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,

²⁹da han satte Havet en Grænse, at Vandene ej skulde bryde hans Lov, da han lagde Jordens Grundvold,

²⁹kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset.

³⁰da var jeg Fosterbarn hos ham, hans Glæde Dag efter Dag; for hans Åsyn leged jeg altid,

³⁰Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.

³¹leged på hans vide Jord og havde min Glæde af Menneskens Børn.

³¹Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

³²Og nu, I Sønner, hør mig! Vel den, der vogter på mine Veje!

³²"Nyt, lapset, kuulkaa minua! Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee.

³³Hør på Tugt og bliv vise, lad ikke hånt derom!

³³Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.

³⁴Lykkelig den, der hører på mig, så han daglig våger ved mine Døre og vogter på mine Dørstolper.

³⁴Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä.

³⁵Thi den, der ftnder mig; finder Liv og opnår Yndest hos HERREN;

³⁵Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa.

³⁶men den, som mister mig, skader sig selv; enhver, som hader mig, elsker Døden.

³⁶Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa."