¹Min sjæl, lov Herren! Herren min Gud, du er såre stor! Du er klædt i Højhed og Herlighed,

¹Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

²hyllet i Lys som en Kappe! Himlen spænder du ud som et Telt;

²valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

³du hvælver din Højsal i Vandene, gør Skyerne til din Vogn, farer frem på Vindens Vinger;

³ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.

⁴Vindene gør du til Sendebud, Ildsluer til dine Tjenere!

⁴Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.

⁵Du fæsted Jorden på dens Grundvolde, aldrig i Evighed rokkes den;

⁵Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

⁶Verdensdybet hylled den til som en Klædning, Vandene stod over Bjerge.

⁶Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

⁷For din Trusel flyede de, skræmtes bort ved din Tordenrøst,

⁷mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

⁸for op ad Bjerge og ned i Dale til det Sted, du havde beredt dem;

⁸Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

⁹du satte en Grænse, de ej kommer over, så de ikke igen skal tilhylle Jorden.

⁹Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

¹⁰Kilder lod du rinde i Dale, hen mellem Bjerge flød de;

¹⁰Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

¹¹de læsker al Markens Vildt, Vildæsler slukker deres Tørst;

¹¹Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

¹²over dem bygger Himlens Fugle, mellem Grenene lyder deres Kvidder.

¹²Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

¹³Fra din Højsal vander du Bjergene, Jorden mættes fra dine Skyer;

¹³Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

¹⁴du lader Græs gro frem til Kvæget og Urter til Menneskets Tjeneste, så du frembringer Brød af Jorden

¹⁴Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.

¹⁵og Vin, der glæder Menneskets Hjerte, og lader Ansigtet glinse af Olie, og Brødet skal styrke Menneskets Hjerte.

¹⁵Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

¹⁶HERRENs Træer bliver mætte, Libanons Cedre, som han har plantet,

¹⁶Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,

¹⁷hvor Fuglene bygger sig Rede; i Cypresser har Storken sin Bolig.

¹⁷joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

¹⁸Højfjeldet er for Stenbukken, Klipperne Grævlingens Tilflugt.

¹⁸Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

¹⁹Du skabte Månen for Festernes Skyld, Solen kender sin Nedgangs Tid;

¹⁹Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

²⁰du sender Mørke, Natten kommer, da rører sig alle Skovens Dyr;

²⁰Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.

²¹de unge Løver brøler efter Rov, de kræver deres Føde af Gud.

²¹Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.

²²De sniger sig bort, når Sol står op, og lægger sig i deres Huler;

²²Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.

²³Mennesket går til sit Dagværk, ud til sin Gerning, til Kvæld falder på.

²³Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.

²⁴Hvor mange er dine Gerninger, HERRE, du gjorde dem alle med Visdom; Jorden er fuld af, hvad du har skabt!

²⁴Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

²⁵Der er Havet, stort og vidt, der vrimler det uden Tal af Dyr, både små og store;

²⁵Niin merikin, tuo suuri ja aava -- miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

²⁶Skibene farer der, Livjatan, som du danned til Leg deri.

²⁶Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

²⁷De bier alle på dig, at du skal give dem Føde i Tide;

²⁷Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.

²⁸du giver dem den, og de sanker, du åbner din Hånd, og de mættes med godt.

²⁸Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

²⁹Du skjuler dit Åsyn, og de forfærdes; du tager deres Ånd, og de dør og vender tilbage til Støvet;

²⁹Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.

³⁰du sender din Ånd, og de skabes, Jordens Åsyn fornyer du.

³⁰Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

³¹HERRENs Herlighed vare evindelig, HERREN glæde sig ved sine Værker!

³¹Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

³²Et Blik fra ham, og Jorden skælver, et Stød fra ham, og Bjergene ryger

³²hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

³³Jeg vil synge for HERREN, så længe jeg lever, lovsynge min Gud, den Tid jeg er til.

³³Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

³⁴Min Sang være ham til Behag, jeg har min Glæde i HERREN.

³⁴Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.

³⁵Måtte Syndere svinde fra Jorden og gudløse ikke mer være til! Min Sjæl, lov HERREN! Halleluja!

³⁵Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!