¹Halleluja! Lov Herren, thi han er god, thi hans miskundhed varer evindelig!

¹Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

²Hvo kan opregne Herrens vældige gerninger, finde ord til at kundgøre al hans pris?

²Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?

³Salige de, der holder på ret, som altid øver retfærdighed!

³Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti, jotka aina tekevät niin kuin oikein on.

⁴Husk os, Herre, når dit folk finder nåde, lad os få godt af din frelse,

⁴Herra, sinä olet armollinen kansallesi -- muistathan myös minua! Auta minua, ota minut huomaasi,

⁵at vi må se dine udvalgtes lykke, glæde os ved dit folks glæde og med din arvelod prise vor lykke!

⁵että saisin kokea valittujesi onnen, että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee, ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa.

⁶Vi syndede som vore Fædre, handlede ilde og gudløst.

⁶Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.

⁷Vore Fædre i Ægypten ænsede ej dine Undere, kom ikke din store Miskundhed i Hu, stod den Højeste imod ved det røde Hav.

⁷Kun isämme olivat Egyptissä, he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi, he eivät sitä mieleensä painaneet. Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan.

⁸Dog frelste han dem for sit Navns Skyld, for at gøre sin Vælde kendt;

⁸Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden, hän osoitti voimansa ja suuruutensa.

⁹han trued det røde Hav, og det tørrede ud, han førte dem gennem Dybet som gennem en Ørk;

⁹Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui, ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki, merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä.

¹⁰han fried dem af deres Avindsmænds Hånd og udløste dem fra Fjendens Hånd;

¹⁰Hän pelasti heidät vainoojien käsistä, vapautti heidät vihollisen vallasta.

¹¹Vandet skjulte dem, som trængte dem, ikke een blev tilbage af dem;

¹¹Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoakaan ei jäänyt henkiin.

¹²da troede de på hans Ord og kvad en Sang til hans Pris.

¹²Silloin isämme uskoivat hänen sanansa ja lauloivat hänelle kiitosta.

¹³Men de glemte snart hans Gerninger, biede ej på hans Råd;

¹³Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan.

¹⁴de grebes af Attrå i Ørkenen, i Ødemarken fristed de Gud;

¹⁴Autiomaassa he kävivät ahnaiksi ja koettelivat Jumalaa.

¹⁵så gav han dem det, de kræved og sendte dem Lede i Sjælen.

¹⁵Hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta istutti heihin hivuttavan taudin.

¹⁶De bar Avind mod Moses i Lejren, mod Aron, HERRENs hellige;

¹⁶Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta ja Aaronia, Jumalan pyhää.

¹⁷Jorden åbned sig, slugte Datan, lukked sig over Abirams Flok;

¹⁷Silloin maa aukeni ja nieli Datanin, hautasi alleen Abiramin joukon.

¹⁸Ilden rasede i deres Flok, Luen brændte de gudløse op.

¹⁸Tuli leimahti leirin keskellä, liekki poltti jumalattomat.

¹⁹De lavede en Kalv ved Horeb og tilbad det støbte Billed;

¹⁹Horebin juurella he valoivat sonnin ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.

²⁰de byttede deres Herlighed bort for et Billed af en Okse, hvis Føde er Græs;

²⁰He vaihtoivat Herran, Kunniansa, ruohoa syövän naudan kuvaan.

²¹de glemte Gud, deres Frelser, som øvede store Ting i Ægypten,

²¹He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä,

²²Undere i Kamiternes Land, frygtelige Ting ved det røde Hav.

²²Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä.

²³Da tænkte han på at udrydde dem, men Moses, hans udvalgte Mand, stilled sig i Gabet for hans Åsyn for at hindre, at hans Vrede lagde øde.

²³Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan.

²⁴De vraged det yndige Land og troede ikke hans Ord,

²⁴He väheksyivät ihanaa maata, he eivät uskoneet Herran sanaa

²⁵men knurrede i deres Telte og hørte ikke på HERREN;

²⁵vaan nurisivat teltoissaan eivätkä tahtoneet totella Herraa.

²⁶da løfted han Hånden og svor at lade dem falde i Ørkenen,

²⁶Silloin Herra kohotti kätensä tuhotakseen heidät autiomaassa

²⁷splitte deres Sæd blandt Folkene, sprede dem rundt i Landene.

²⁷ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan, hajalle vieraisiin maihin.

²⁸De holdt til med Ba'al-Peor og åd af de dødes Ofre;

²⁸He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja.

²⁹de krænked ham med deres Gerninger, og Plage brød løs iblandt dem.

²⁹He vihastuttivat Herran teoillaan, ja siksi vitsaus iski heihin.

³⁰Da stod Pinehas frem og holdt Dom, og Plagen blev bragt til at standse,

³⁰Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas -- hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi.

³¹og det regnedes ham til Retfærdighed fra Slægt til Slægt, evindelig.

³¹Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen.

³²De vakte hans Vrede ved Meribas Vand, og for deres Skyld gik det Moses ilde;

³²Meribassa, missä vedet virtasivat, he vihastuttivat Herran. Mooses joutui kärsimään heidän takiaan,

³³thi de stod hans Ånd imod, og han talte uoverlagte Ord.

³³kun he saivat hänet menettämään malttinsa ja hän puhui sanojaan punnitsematta.

³⁴De udryddede ikke de Folk, som HERREN havde sagt, de skulde,

³⁴He eivät hävittäneet kansoja, jotka Herra oli käskenyt hävittää,

³⁵med Hedninger blandede de sig og gjorde deres Gerninger efter;

³⁵vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa ja ottivat oppia niiden menoista.

³⁶deres Gudebilleder dyrkede de, og disse blev dem en Snare;

³⁶He palvoivat vieraita jumalia ja joutuivat niiden pauloihin.

³⁷til Dæmonerne ofrede de, og det både Sønner og Døtre;

³⁷He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,

³⁸de udgød uskyldigt Blod, deres Sønners og Døtres Blod, som de ofred til Kana'ans Guder, og Landet blev smittet ved Blod;

³⁸poikiensa ja tyttäriensä veren he uhrasivat Kanaanin jumalille. He vuodattivat viatonta verta, ja maa saastui.

³⁹de blev urene ved deres Gerninger, bolede ved deres idrætter.

³⁹He tahrasivat itsensä teoillaan, kun he olivat uskottomia Herralle.

⁴⁰Da blev HERREN vred på sit Folk og væmmedes ved sin Arv;

⁴⁰Niin Herran viha syttyi, hän ei enää sietänyt omaa kansaansa.

⁴¹han gav dem i Folkenes Hånd, deres Avindsmænd blev deres Herrer;

⁴¹Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin, vihamiesten orjuuteen.

⁴²deres Fjendervoldte dem Trængsel, de kuedes under deres Hånd.

⁴²Viholliset ahdistivat israelilaisia, ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan.

⁴³Han frelste dem Gang på Gang, men de stod egensindigt imod og sygnede hen i Brøden;

⁴³Yhä uudestaan Herra pelasti heidät. Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan, vajosivat syntiin yhä syvemmälle.

⁴⁴dog så han til dem i Trængslen, så snart han hørte dem klage;

⁴⁴Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa ja kuuli heidän avunhuutonsa.

⁴⁵han kom sin Pagt i Hu og ynkedes efter sin store Miskundhed;

⁴⁵Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa.

⁴⁶han lod dem finde Barmhjertighed hos alle, der tog dem til Fange.

⁴⁶Hän taivutti heille suopeiksi ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

⁴⁷Frels os, HERRE vor Gud, du samle os sammen fra Folkene, at vi må love dit hellige Navn, med Stolthed synge din Pris.

⁴⁷Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, saata meidät yhteen kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.

⁴⁸Lovet være HERREN, Israels Gud, fra Evighed og til Evighed! Og alt Folket svare Amen!

⁴⁸Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Koko kansa sanokoon: Aamen. Halleluja!