1Halleluja! Lov Herren, thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig!
1Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
2Så skal HERRENs genløste sige, de, han løste af Fjendens Hånd
2Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,
3og samlede ind fra Landene, fra Øst og Vest, fra Nord og fra Havet.
3koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.
4I den øde Ørk for de vild, fandt ikke Vej til beboet By,
4Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.
5de led både Sult og Tørst, deres Sjæl var ved at vansmægte;
5Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään.
6men de råbte til HERREN i Nøden, han frelste dem at deres Trængsler
6Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta.
7og førte dem ad rette Vej, så de kom til beboet By.
7Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.
8Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn.
8Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
9Thi han mættede den vansmægtende Sjæl og fyldte den sultne med godt.
9Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.
10De sad i Mulm og Mørke, bundne i pine og Jern,
10Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,
11fordi de havde stået Guds Ord imod og ringeagtet den Højestes Råd.
11koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja.
12Deres Hjerte var knuget af Kummer, de faldt, der var ingen, som hjalp;
12Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.
13men de råbte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
13Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
14førte dem ud af Mørket og Mulmet og sønderrev deres Bånd.
14Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn.
15Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
16Thi han sprængte Døre af Kobber og sønderslog Slåer af Jern.
16Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.
17De sygnede hen for Synd og led for Brødes Skyld,
17Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.
18de væmmedes ved al Slags Mad, de kom Dødens Porte nær
18Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla.
19men de råbte til Herren i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
19Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
20sendte sit Ord og lægede dem og frelste deres Liv fra Graven.
20Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.
21Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn
21Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
22og ofre Lovprisningsofre og med Jubel forkynnde hans Gerninger.
22Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!
23De for ud på Havet i Skibe, drev Handel på vældige Vande,
23Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.
24blev Vidne til HERRENs Gerninger, hans Underværker i Dybet;
24He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
25han bød, og et Stormvejr rejste sig, Bølgerne tårnedes op;
25Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti.
26mod Himlen steg de, i Dybet sank de, i Ulykken svandt deres Mod;
26He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.
27de tumled og raved som drukne, borte var al deres Visdom;
27He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.
28men de råbte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
28Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta.
29skiftede Stormen til Stille, så Havets Bølger tav;
29Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.
30og glade blev de, fordi det stilned; han førte dem til Havnen, de søgte.
30He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
31Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn,
31Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
32ophøje ham i Folkets Forsamling og prise ham i de Ældstes Kreds!
32Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!
33Floder gør han til Ørken og Kilder til øde Land,
33Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekka-aavikoiksi,
34til Saltsteppe frugtbart Land for Ondskabens Skyld hos dem, som - bor der.
34hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden.
35Ørken gør han til Vanddrag, det tørre Land til Kilder;
35Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi.
36der lader han sultne bo, så de grunder en By at bo i,
36Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin.
37tilsår Marker og planter Vin og høster Afgrødens Frugt.
37He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon.
38Han velsigner dem, de bliver mange, han lader det ikke skorte på Kvæg.
38Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.
39De bliver få og segner under Modgangs og Kummers Tryk,
39Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.
40han udøser Hån over Fyrster og lader dem rave i vejløst Øde.
40Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,
41Men han løfter den fattige op af hans Nød og gør deres Slægter som Hjorde;
41mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma.
42de oprigtige ser det og glædes, men al Ondskab lukker sin Mund.
42Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.
43Hvo som er viis, han mærke sig det og lægge sig HERRENs Nåde på Sinde!
43Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.