¹(Til Sangmesteren. Af David. En Salme.) HERRE, du ransager mig og kender mig!

¹Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.

²Du ved, når jeg står op, du fatter min Tanke i Frastand,

²Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.

³du har Rede på, hvor jeg går eller ligger, og alle mine Veje kender du grant.

³Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.

⁴Thi før Ordet er til på min Tunge, se, da ved du det, HERRE, til fulde.

⁴Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.

⁵Bagfra og forfra omslutter du mig, du lægger din Hånd på mig.

⁵Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.

⁶At fatte det er mig for underfuldt, for højt, jeg evner det ikke!

⁶Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.

⁷Hvorhen skal jeg gå for din Ånd, og hvor skal jeg fly for dit Åsyn?

⁷Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?

⁸Farer jeg op til Himlen, da er du der, reder jeg Leje i Dødsriget, så er du der;

⁸Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

⁹tager jeg Morgenrødens Vinger, fæster jeg Bo, hvor Havet ender,

⁹Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa,

¹⁰da vil din Hånd også lede mig der, din højre holde mig fast!

¹⁰sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.

¹¹Og siger jeg: "Mørket skal skjule mig, Lyset blive Nat omkring mig!"

¹¹Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon",

¹²så er Mørket ej mørkt for dig, og Natten er klar som Dagen, Mørket er som Lyset.

¹²sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.

¹³Thi du har dannet mine Nyrer, vævet mig i Moders Liv.

¹³Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.

¹⁴Jeg vil takke dig, fordi jeg er underfuldt skabt; underfulde er dine Gerninger, det kender min Sjæl til fulde.

¹⁴Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

¹⁵Mine Ben var ikke skjult for dig, da jeg blev skabt i Løndom, virket i Jordens Dyb;

¹⁵Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

¹⁶som Foster så dine Øjne mig, i din Bog var de alle skrevet, Dagene var bestemt, før en eneste af dem var kommet.

¹⁶Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

¹⁷Hvor kostelige er dine Tanker mig, Gud, hvor stor er dog deres Sum!

¹⁷Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!

¹⁸Tæller jeg dem, er de flere end Sandet, jeg vågner - og end er jeg hos dig.

¹⁸Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

¹⁹Vilde du dog dræbe de gudløse, Gud, måtte Blodets Mænd vige fra mig,

¹⁹Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät! Kaikotkaa, murhamiehet!

²⁰de, som taler om dig på Skrømt og sværger falsk ved dit Navn.

²⁰He ovat sinun vihollisiasi, he vetoavat sinuun valheellisesti ja vannovat väärin sinun nimeesi.

²¹Jeg hader jo dem, der hader dig, HERRE, og væmmes ved dem, der står dig imod;

²¹Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra, enkö inhoaisi sinun vastustajiasi!

²²med fuldt Had bader jeg dem, de er også mine Fjender.

²²Loputon on vihani heitä kohtaan, he ovat minunkin vihollisiani.

²³Ransag mig, Gud, og kend mit Hjerte, prøv mig og kend mine Tanker!

²³Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini.

²⁴Se, om jeg er på Smertens Vej, og led mig på Evigheds Vej!

²⁴Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.