1(En Salme af David.) HERRE, jeg råber til dig, il mig til hjælp, hør min Røst, når jeg råber til dig;
1Daavidin psalmi. Herra, minä huudan sinua! Riennä avukseni, kuule ääneni, kun sinua huudan!
2som Røgoffer, gælde for dig min Bøn, mine løftede Hænder som Aftenoffer!
2Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri.
3HERRE, sæt Vagt ved min Mund, vogt mine Læbers Dør!
3Herra, aseta vartija suulleni, pane vartio huulteni portille.
4Bøj ikke mit Hjerte til ondt, til at gøre gudløs Gerning sammen med Udådsmænd; deres lækre Mad vil jeg ikke smage.
4Älä anna minun hairahtua pahaan, jumalattomien mielettömään elämään, veljeilemään pahantekijöiden kanssa, nauttimaan heidän herkkujaan.
5Slår en retfærdig mig, så er det Kærlighed; revser han mig, er det Olie for Hovedet, ej skal mit Hoved vise det fra sig, end sætter jeg min Bøn imod deres Ondskab.
5Oikein on, jos vanhurskas minua lyö. Auta, etten torju hänen kuritustaan -- se on kuin öljyä pääni hiuksille! Yhä uudelleen minä kohotan rukoukseni jumalattomien pahuutta vastaan.
6Ned ad Klippens Skrænter skal Dommerne hos dem styrtes, og de skal høre, at mine Ord er liflige.
6Kun heidän johtajansa syöstään jyrkänteeltä, silloin kaikki ymmärtävät, kuinka lempeää minun puheeni oli.
7Som når man pløjer Jorden i Furer, spredes vore Ben ved Dødsrigets Gab.
7Niin kuin kynnetty ja kuokittu maa, niin ovat heidän luunsa hajallaan tuonelan portilla.
8Dog, mine Øjne er rettet på dig, o HERRE, Herre, på dig forlader jeg mig, giv ikke mit Liv til Pris!
8Herra, minun silmäni katsovat sinuun, sinuun minä turvaan. Älä jätä minua suojaa vaille!
9Vogt mig for Fælden, de stiller for mig, og Udådsmændenes Snarer;
9Varjele minua, että vältän jumalattomien ansat, pahantekijöiden pyydykset.
10lad de gudløse falde i egne Gram, medens jeg går uskadt videre.
10Sotkeutukoot he itse verkkoihinsa, minun tieni kulkekoon niiden ohi!