1(Til sangmesteren. Af Koras sønner. En salme.) Hør det, alle Folkeslag, lyt til, al Verdens Folk,
1Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi. (H49:2)Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, maan asukkaat,
2både høj og lav, både rig og fattig!
2(H49:3)niin alhaiset kuin ylhäiset, rikas ja köyhä yhtä lailla!
3Min Mund skal tale Visdom, mit Hjerte udgransker Indsigt;
3(H49:4)Suuni puhuu tiedon sanoja, sydämeni pohtii viisautta.
4jeg bøjer mit Øre til Tankesprog, råder min Gåde til Strengeleg.
4(H49:5)Minä tahdon tutkistella mietelauseita, ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.
5Hvorfor skulle jeg frygte i de onde dage, når mine lumske Fjender omringer mig med Brøde,
5(H49:6)Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
6de, som stoler på deres gods og bryster sig af deres store rigdom?
6(H49:7)He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
7Visselig, ingen kan købe sin sjæl fri og give Gud en løsesum
7(H49:8)Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
8- Prisen for hans sjæl blev for høj, for evigt måtte han opgive det - så han kunde blive i Live
8(H49:9)Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
9og aldrig få Graven at se;
9(H49:10)Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
10nej, han skal se den; Vismænd dør, både Dåre og Tåbe går bort. Deres Gods må de afstå til andre,
10(H49:11)Viisaatkin kuolevat, se on nähty, yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät. Heidän omaisuutensa jää muille.
11deres Grav er deres Hjem for evigt, deres Bolig Slægt efter Slægt, om Godser end fik deres Navn.
11(H49:12)Hauta on ikuisesti heidän kotinsa, heidän asuntonsa ajasta aikaan, vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.
12Trods Herlighed bliver Mennesket ikke, han er som Dyrene, der forgår.
12(H49:13)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
13Så går det dem, der tror sig trygge, så ender det for dem, deres Tale behager. - Sela.
13(H49:14)Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)
14I Dødsriget drives de ned som Får, deres Hyrde skal Døden være; de oprigtige træder på dem ved Gry, deres Skikkelse går Opløsning i Møde, Dødsriget er deres Bolig.
14(H49:15)Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät.
15Men Gud udløser min Sjæl af Dødsrigets Hånd, thi han tager mig til sig. - Sela.
15(H49:16)Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)
16Frygt ej, når en Mand bliver rig, når hans Huses Herlighed øges;
16(H49:17)Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
17thi intet tager han med i Døden, hans Herlighed følger ham ikke.
17(H49:18)Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
18Priser han end i Live sig selv: "De lover dig for din Lykke!"
18(H49:19)Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
19han vandrer til sine Fædres Slægt, der aldrig får Lyset at skue.
19(H49:20)hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
20Den, som lever i Herlighed, men uden Forstand, han er som Dyrene, der forgår.
20(H49:21)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.