¹(En salme af Asaf.) Gud, Gud HERREN talede og stævnede Jorden hid fra Sol i Opgang til Sol i Bjærge;

¹Asafin psalmi. Jumala, Herra Jumala, on puhunut ja kutsunut koolle koko maanpiirin, idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka.

²fra Zion, Skønhedens Krone, viste Gud sig i Stråleglans

²Siionista, täydellisen kauniista, Jumala ilmestyy kirkkaudessaan.

³vor Gud komme og tie ikke! - Foran ham gik fortærende Ild, omkring ham rasede Storm;

³Meidän Jumalamme tulee, hän ei enää vaikene. Tuhon tuli kulkee hänen edellään, myrsky raivoaa hänen ympärillään.

⁴han stævnede Himlen deroppe hid og Jorden for at dømme sit Folk:

⁴Hän kutsuu todistajikseen taivaan ja maan, hän vaatii kansansa tilille.

⁵"Saml mig mine fromme, der sluttede Pagt med mig ved Ofre!"

⁵"Kootkaa luokseni kaikki minun palvelijani, jotka ovat uhrein tehneet kanssani liiton."

⁶Og Himlen forkyndte hans Retfærd, at Gud er den, der dømmer. Sela.

⁶Taivaat julistavat Jumalan vanhurskautta. Hän on oikeuden Jumala. (sela)

⁷Hør, mit Folk, jeg vil tale, Israel, jeg vil vidne imod dig, Gud, din Gud er jeg!

⁷"Kuule, kansani, mitä sinulle puhun, kuule, Israel, mitä sinulta liitossani vaadin! Minä olen Herra, sinun Jumalasi.

⁸Jeg laster dig ikke for dine Slagtofre, dine Brændofre har jeg jo stadig for Øje;

⁸En nuhtele sinua uhriesi tähden, sillä polttouhrisi ovat aina edessäni.

⁹jeg tager ej Tyre fra dit Hus eller Bukke fra dine Stalde;

⁹En vaadi härkää talostasi, en vuohia tarhoistasi,

¹⁰thi mig tilhører alt Skovens Vildt, Dyrene på de tusinde Bjerge;

¹⁰sillä minun ovat kaikki metsän eläimet, kaikki eläimet tuhansilla vuorilla.

¹¹jeg kender alle Bjergenes Fugle, har rede på Markens Vrimmel.

¹¹Minun ovat kaikki vuorten linnut ja laaksojen moninaiset eläimet.

¹²Om jeg hungred, jeg sagde det ikke til dig, thi mit er Jorderig og dets Fylde!

¹²Jos minun olisi nälkä, en sanoisi sitä sinulle, sillä minun on koko maanpiiri, kaikki mitä on.

¹³Mon jeg æder Tyres Kød eller drikker Bukkes Blod?

¹³Söisinkö härkien lihaa, joisinko vuohien verta?

¹⁴Lovsang skal du ofre til Gud og holde den Højeste dine Løfter.

¹⁴Anna Jumalalle uhriksi kiitos, täytä lupauksesi Korkeimmalle.

¹⁵Og kald på mig på Nødens Dag; jeg vil udfri dig, og du skal ære mig,

¹⁵Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua."

¹⁶Men til Den gudløse siger Gud: Hvi regner du op mine Bud og fører min Pagt i Munden,

¹⁶Jumalattomalle Jumala sanoo: "Miten sinä voit kertoa käskyistäni, kuinka uskallat puhua minun liitostani,

¹⁷når du dog hader Tugt og kaster mine Ord bag din Ryg?

¹⁷sinä, joka et ota vastaan ojennusta vaan heität käskyni selkäsi taakse?

¹⁸Ser du en Tyv, slår du Følge med ham, med Horkarle bolder du til,

¹⁸Jos näet varkaan, otat hänet ystäväksi, pidät yhtä avionrikkojien kanssa.

¹⁹slipper Munden løs med ondt, din Tunge bærer på Svig.

¹⁹Sinä annat suusi puhua pahaa, kielesi punoa petosta.

²⁰Du sidder og skænder din Broder, bagtaler din Moders Søn;

²⁰Sinä istut ja puhut pahaa veljestäsi, panettelet oman äitisi poikaa.

²¹det gør du, og jeg skulde tie, og du skulde tænke, jeg er som du! Revse dig vil jeg og gøre dig det klart.

²¹Pysyisinkö hiljaa, kun sinä teet noin? Sinä luulet, että minä olen sinun kaltaisesi. Mutta minä panen sinut vastaamaan teoistasi, asetan sinut tuomiolle.

²²Mærk jer det, I, som glemmer Gud, at jeg ikke skal rive jer redningsløst sønder.

²²Ymmärtäkää tämä, te jotka unohdatte Jumalan! Muuten minä raatelen teidät, eikä pelastajaa ole.

²³Den, der ofrer Taksigelse, ærer mig; den, der agter på Vejen, lader jeg se Guds Frelse.

²³Joka uhraa kiitosta, se kunnioittaa minua. Joka pysyy oikealla tiellä, saa nähdä, kuinka Jumala pelastaa."