1(En Sjiggajon af David, som han sang for HERREN i anledning af benjaminitten Kusj' ord.) HERRE min Gud, jeg lider på dig, frels mig og fri mig fra hver min Forfølger,
1Daavidin valituspsalmi, jonka hän lauloi Herralle benjaminilaisen Kusin puheiden tähden. (H7:2)Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan. Pelasta minut vainoojiltani, auta minua.
2at han ej som en Løve skal rive mig sønder, bortrive, uden at nogen befrier.
2(H7:3)Muuten vihamies käy kurkkuuni kuin leijona: se sieppaa saaliinsa ja vie pois, eikä kukaan voi auttaa.
3HERRE min Gud, har jeg handlet så, er der Uret i mine Hænder,
3(H7:4)Herra, minun Jumalani, jos olen syyllinen, jos pahat teot tahraavat käsiäni,
4har jeg voldet dem ondt, der holdt Fred med mig, uden Årsag gjort mine Fjender Men,
4(H7:5)jos olen pettänyt lähimmäiseni luottamuksen, jos olen riistänyt jotakin siltä, joka nyt suotta minua syyttää,
5så forfølge og indhente Fjenden min Sjæl, han træde mit Liv til Jorden og kaste min Ære i Støvet. - Sela.
5(H7:6)niin ajakoon vihollinen minua takaa, ottakoon minut kiinni, tallatkoon minut maahan ja polkekoon kunniani lokaan! (sela)
6HERRE, stå op i din Vrede, rejs dig imod mine Fjenders Fnysen, vågn op, min Gud, du sætte Retten!
6(H7:7)Herra, tule vihasi voimassa minun vihollisteni raivoa vastaan. Riennä avukseni, Herra, sinä, jonka käsissä on oikeus!
7Lad Folkeflokken samles om dig, tag Sæde over den hist i det høje!
7(H7:8)Kutsu eteesi kaikki kansat, asetu istuimellesi korkeuteen!
8HERREN dømmer Folkeslag. Mig dømme du, HERRE, efter min Retfærd og Uskyld!
8(H7:9)Herra, sinä kansojen tuomari, anna oikeuden tapahtua minulle, minä olen syytön.
9På gudløses Ondskab gøre du Ende, støt den retfærdige, du, som prøver Hjerter og Nyrer, retfærdige Gud.
9(H7:10)Tee loppu jumalattomien pahuudesta, mutta viatonta vahvista, sinä vanhurskas Jumala, sinä joka tutkit sydämen ja ajatukset.
10Mit Skjold er hos Gud, han frelser de oprigtige af Hjertet;
10(H7:11) Minun kilpeni on Jumala, hän on vilpittömien auttaja.
11retfærdig som Dommer er Gud, en Gud, der hver Dag vredes.
11(H7:12)Jumala on vanhurskas tuomari, hän langettaa tuomioita joka päivä.
12Visselig hvæsser han atter sit Sværd, han spænder sin Bue og sigter;
12(H7:13)Vihollinen teroittaa taas miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää.
13men mod sig selv har han rettet de dræbende Våben, gjort sine Pile til brændende Pile.
13(H7:14)Hän tekee aseensa tappaviksi, nuolensa polttaviksi.
14Se, hanundfanger Tomhed, svanger med Ulykke føder han Blændværk;
14(H7:15)Hän hautoo pahoja aikeita, kantaa sisimmässään tuhoa, synnyttää valhetta.
15han grov en Grube, han huled den ud, men faldt i den Grav, han gjorde.
15(H7:16)Hän kaivaa kuopan, kaivaa sen syväksi, mutta putoaa itse omaan kuoppaansa.
16Ulykken falder ned på hans Hoved, hans Uret rammer hans egen Isse.
16(H7:17)Hänen pahuutensa kääntyy häntä itseään vastaan, hänen väärät tekonsa kasautuvat hänen oman päänsä päälle.
17Jeg vil takke HERREN for hans Retfærd, lovsynge HERREN den Højestes Navn.
17(H7:18)Minä kiitän Herraa hänen oikeista tuomioistaan, ylistän Herran, Korkeimman, nimeä!