¹(En maskil af Asaf.) Hvorfor har du, Gud, stødt os bort for evig, hvi ryger din Vrede mod Hjorden, du røgter?

¹Asafin virsi. Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi, miksi vihasi hehkuu omaa laumaasi vastaan?

²Kom din Menighed i Hu, som du fordum vandt dig, - du udløste den til din Ejendoms Stamme - Zions Bjerg, hvor du har din Bolig.

²Muista kansaasi, jonka kauan sitten itsellesi ostit, jonka lunastit omaksesi, muista Siionin vuorta, asuinsijaasi.

³Løft dine Fjed til de evige Tomter: Fjenden lagde alt i Helligdommen øde.

³Suuntaa askeleesi lohduttomille raunioille: vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössäsi.

⁴Dine Fjender brøled i dit Samlingshus, satte deres Tegn som Tegn deri.

⁴Vihollisesi ovat riehuneet sinun pyhällä paikallasi, he ovat pystyttäneet sinne omat voitonmerkkinsä.

⁵Det så ud, som når man løfter Økser i Skovens Tykning.

⁵Kerran he olivat kirveillä kaataneet vuorten tiheät metsät,

⁶Og alt det udskårne Træværk der! De hugged det sønder med Økse og Hammer.

⁶ja nyt he kirvein ja kangin pirstoivat temppelin puuleikkaukset.

⁷På din Helligdom satte de Ild, de skændede og nedrev dit Navns Bolig.

⁷He sytyttivät sinun temppelisi tuleen, saastuttivat ja hävittivät maan tasalle sinun nimesi asunnon.

⁸De tænkte: "Til Hobe udrydder vi dem!" De brændte alle Guds Samlingshuse i Landet.

⁸He sanoivat: "Me tuhoamme kaiken", ja he polttivat Jumalan pyhäköt koko maasta.

⁹Vore Tegn, dem ser vi ikke, Profeter findes ej mer; hvor længe, ved ingen af os.

⁹Emme ole enää nähneet ennusmerkkejä, meillä ei enää ole profeettoja, ei ketään, joka tietäisi, kuinka kauan tätä jatkuu.

¹⁰Hvor længe, o Gud, skal vor Modstander smæde, Fjenden blive ved at håne dit Navn?

¹⁰Jumala, kuinka kauan vihollinen saa herjata, saako vihollinen häväistä nimeäsi iäti?

¹¹Hvorfor holder du din Hånd tilbage og skjuler din højre i Kappens Fold?

¹¹Miksi pidättelet kättäsi? Kohota oikea kätesi ja tee hävityksestä loppu!

¹²Vor Konge fra fordums Tid er dog Gud, som udførte Frelsens Værk i Landet.

¹²Jumala, jo ammoisista ajoista sinä olet ollut kuninkaani, sinä teet suuria tekoja kaikkialla.

¹³Du kløvede Havet med Vælde, knuste på Vandet Dragernes Hoved;

¹³Sinä hämmensit voimallasi meren, sinä murskasit merihirviöiden päät.

¹⁴du søndrede Hovederne på Livjatan og gav dem som Æde til Ørkenens Dyr;

¹⁴Itsensä Leviatanin päät sinä musersit ja ruhon annoit petojen ruoaksi.

¹⁵Kilde og Bæk lod du vælde frem, du udtørred stedseflydende Strømme;

¹⁵Sinä puhkaisit kuohumaan lähteet ja purot, sinä kuivasit ehtymättömät virrat.

¹⁶din er Dagen, og din er Natten, du grundlagde Lys og Sol,

¹⁶Sinun on päivä ja sinun on yö, olet pannut paikoilleen auringon ja kuun.

¹⁷du fastsatte alle Grænser på Jord, du frembragte Sommer og Vinter.

¹⁷Sinä olet määrännyt kaikki maan rajat, sinä olet luonut kesän ja talven.

¹⁸Kom i Hu, o HERRE, at Fjenden har hånet, et Folk af Dårer har spottet dit Navn!

¹⁸Muista, Herra, että vihollinen on herjannut, että tuo mieletön kansa on häpäissyt nimeäsi.

¹⁹Giv ikke Vilddyret din Turteldues Sjæl, glem ikke for evigt dine armes Liv;

¹⁹Älä jätä petojen armoille niitä, jotka sinua ylistävät, säästä köyhien palvelijoittesi henki.

²⁰se hen til Pagten, thi fyldte er Landets mørke Steder med Voldsfærds Boliger.

²⁰Älä unohda liittoasi, kun väkivalta pesii maan pimennoissa.

²¹Lad ej den fortrykte gå bort med Skam, lad de arme og fattige prise dit Navn!

²¹Älä salli sorretun kääntyä pois apua saamatta, kurja ja köyhä ylistäkööt sinun nimeäsi.

²²Gud, gør dig rede, før din Sag, kom i Hu, hvor du stadig smædes af bårer,

²²Nouse, Jumala! Tämä on sinun asiasi, vie se voittoon! Muista, että mielettömät pilkkaavat sinua kaiken päivää.

²³lad ej dine Avindsmænds Røst uænset! Ustandseligt lyder dine Fjenders Larm!

²³Kuule, miten vihollisesi huutavat, miten vastustajiesi raivo alati yltyy.