¹(En Bøn af den Guds Mand Moses.) Herre, du var vor Bolig slægt efter slægt.

¹Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

²Førend Bjergene fødtes og Jord og Jorderig blev til, fra Evighed til Evighed er du, o Gud!

²Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.

³Mennesket gør du til Støv igen, du siger: "Vend tilbage, I Menneskebørn!"

³Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset."

⁴Thi tusind År er i dine Øjne som Dagen i Går, der svandt, som en Nattevagt.

⁴Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.

⁵Du skyller dem bort, de bliver som en Søvn. Ved Morgen er de som Græsset, der gror;

⁵Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,

⁶ved Morgen gror det og blomstrer, ved Aften er det vissent og tørt.

⁶joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

⁷Thi ved din Vrede svinder vi hen, og ved din Harme forfærdes vi.

⁷Sinun vihasi musertaa meidät, kiivautesi saa meidät järkkymään.

⁸Vor Skyld har du stillet dig for Øje, vor skjulte Brøst for dit Åsyns Lys.

⁸Sinä otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.

⁹Thi alle vore Dage glider hen i din Vrede, vore År svinder hen som et Suk.

⁹Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat, vuotemme haihtuvat kuin henkäys.

¹⁰Vore Livsdage er halvfjerdsindstyve År, og kommer det højt, da firsindstyve. Deres Herlighed er Møje og Slid, thi hastigt går det, vi flyver af Sted.

¹⁰Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.

¹¹Hvem fatter din Vredes Vælde, din Harme i Frygt for dig!

¹¹Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden? Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?

¹²At tælle vore Dage lære du os, så vi kan få Visdom i Hjertet!

¹²Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.

¹³Vend tilbage, HERRE! Hvor længe! Hav Medynk med dine Tjenere;

¹³Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!

¹⁴mæt os årle med din Miskundhed, så vi kan fryde og glæde os alle vore Dage.

¹⁴Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.

¹⁵Glæd os det Dagetal, du ydmygede os, det Åremål, da vi led ondt!

¹⁵Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.

¹⁶Lad dit Værk åbenbares for dine Tjenere og din Herlighed over deres Børn!

¹⁶Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi, anna lastemme nähdä kunniasi loisto.

¹⁷HERREN vor Guds Livsalighed være over os! Og frem vore Hænders Værk for os, ja frem vore Hænders Værk!

¹⁷Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt.