¹Den der sidder i den Højestes Skjul og dvæler i den Almægtiges Skygge,

¹Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,

²siger til HERREN: Min Tilflugt, min Klippeborg, min Gud, på hvem jeg stoler.

²sanoo näin: "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan."

³Thi han frier dig fra Fuglefængerens Snare, fra ødelæggende Pest;

³Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.

⁴han dækker dig med sine Fjedre, under hans Vinger finder du Ly, hans Trofasthed er Skjold og Værge.

⁴Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

⁵Du frygter ej Nattens Rædsler, ej Pilen der flyver om Dagen

⁵Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta,

⁶ej Pesten, der sniger i Mørke, ej Middagens hærgende Sot.

⁶et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.

⁷Falder end tusinde ved din Side, ti Tusinde ved din højre Hånd, til dig når det ikke hen;

⁷Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.

⁸du ser det kun med dit Øje, er kun Tilskuer ved de gudløses Straf;

⁸Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia.

⁹(thi du, HERRE, er min Tilflugt) den Højeste tog du til Bolig.

⁹Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa.

¹⁰Der times dig intet ondt, dit Telt kommer Plage ej nær;

¹⁰Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.

¹¹thi han byder sine Engle at vogte dig på alle dine Veje;

¹¹Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,

¹²de skal bære dig på deres Hænder, at du ikke skal støde din Fod på nogen Sten;

¹²ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

¹³du skal træde på Slanger og Øgler, trampe på Løver og Drager.

¹³Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

¹⁴"Da han klynger sig til mig, frier jeg ham ud, jeg bjærger ham, thi han kender mit Navn;

¹⁴Herra sanoo: "Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.

¹⁵kalder han på mig, svarer jeg ham, i Trængsel er jeg hos ham, jeg frier ham og giver ham Ære:

¹⁵Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.

¹⁶med et langt Liv mætter jeg ham og lader ham skue min Frelse!"

¹⁶Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä."