1De David. Benu, ho mia animo, la Eternulon, Kaj mia tuta internajxo Lian sanktan nomon.
1Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.
2Benu, ho mia animo, la Eternulon, Kaj ne forgesu cxiujn Liajn bonfarojn.
2Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
3Li pardonas cxiujn viajn pekojn, Li sanigas cxiujn viajn malsanojn;
3Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.
4Li savas de la tombo vian vivon, Li kronas vin per boneco kaj favorkoreco;
4Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
5Li satigas per bonajxoj vian maljunan agxon, Ke via juneco renovigxas kiel cxe aglo.
5Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.
6La Eternulo faras justecon kaj jugxon al cxiuj prematoj.
6Vanhurskaat ovat Herran teot, hän tuo oikeuden sorretuille.
7Li sciigis Siajn vojojn al Moseo, Siajn farojn al la Izraelidoj.
7Hän osoitti tiensä Moosekselle ja näytti Israelille suuret tekonsa.
8Favorkora kaj kompatema estas la Eternulo, Longetolerema kaj tre bona.
8Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri.
9Ne eterne Li indignas, Kaj ne por cxiam Li koleras.
9Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa.
10Ne laux niaj pekoj Li agis kun ni, Kaj ne laux niaj krimoj Li redonis al ni.
10Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.
11CXar kiel alte estas la cxielo super la tero, Tiel granda estas Lia boneco por tiuj, kiuj Lin timas.
11Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
12Kiel malproksime estas la oriento de la okcidento, Tiel Li malproksimigis de ni niajn pekojn.
12Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.
13Kiel patro korfavoras filojn, Tiel la Eternulo korfavoras tiujn, kiuj Lin timas.
13Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
14CXar Li scias nian esencon; Li memoras, ke ni estas polvo.
14Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua.
15La tagoj de homo estas kiel herbo; Kiel floro de kampo, tiel li floras.
15Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa,
16Pasas super gxi vento, kaj gxi jam ne ekzistas; Kaj gxia loko gxin jam ne rekonas.
16ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
17Sed la boneco de la Eternulo dauxras eterne al tiuj, kiuj Lin timas, Kaj Lia bonfaremeco iras gxis la pranepoj,
17Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa
18Kiuj observas Lian interligon Kaj memoras Liajn ordonojn por ilin plenumi.
18kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.
19La Eternulo starigis en la cxielo Sian tronon; Kaj Lia regxeco regas cxion.
19Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
20Benu la Eternulon Liaj angxeloj, potencaj per sia forto, Kiuj plenumas Lian vorton, Por ke oni obeu la vocxon de Lia vorto.
20Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte.
21Benu la Eternulon cxiuj Liaj cxirkauxantoj, Liaj servantoj, kiuj plenumas Lian volon.
21Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte.
22Benu la Eternulon cxiuj Liaj kreitajxoj, En cxiuj lokoj de Lia regado. Benu, ho mia animo, la Eternulon.
22Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni!