1Nyt Job sanoi:
1 Atebodd Job:
2-- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.
2 "Gwn yn sicr fod hyn yn wir, na all neb ei gyfiawnhau ei hun gyda Duw.
3Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.
3 Os myn ymryson ag ef, nid etyb ef unwaith mewn mil.
4Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?
4 Y mae'n ddoeth a chryf; pwy a ystyfnigodd yn ei erbyn yn llwyddiannus?
5Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.
5 Y mae'n symud mynyddoedd heb iddynt wybod, ac yn eu dymchwel yn ei lid.
6Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.
6 Y mae'n ysgwyd y ddaear o'i lle, a chryna'i cholofnau.
7Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.
7 Y mae'n gorchymyn i'r haul beidio � chodi, ac yn gosod s�l ar y s�r.
8Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.
8 Taenodd y nefoedd ei hunan, a sathrodd grib y m�r.
9Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.
9 Creodd yr Arth ac Orion, Pleiades a chylch S�r y De.
10Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.
10 Gwna weithredoedd mawr ac anchwiliadwy, a rhyfeddodau dirifedi.
11Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.
11 "Pan � heibio imi, nis gwelaf, a diflanna heb i mi ddirnad.
12Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"
12 Os cipia, pwy a'i rhwystra? Pwy a ddywed wrtho, 'Beth a wnei?'?
13Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.
13 Ni thry Duw ei lid ymaith; ymgreinia cynorthwywyr Rahab wrth ei draed.
14Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?
14 Pa faint llai yr atebwn i ef, a dadlau gair am air ag ef?
15Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.
15 Hyd yn oed pe byddwn gyfiawn, ni'm hatebid, dim ond ymbil am drugaredd gan fy marnwr.
16Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --
16 Pe gwysiwn ef ac yntau'n ateb, ni chredwn y gwrandawai arnaf.
17hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.
17 Canys heb reswm y mae'n fy nryllio, ac yn amlhau f'archollion yn ddiachos.
18Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.
18 Nid yw'n rhoi cyfle imi gymryd fy anadl, ond y mae'n fy llenwi � chwerwder.
19Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?"
19 "Os cryfder a geisir, wele ef yn gryf; os barn, pwy a'i geilw i drefn?
20Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.
20 Pe bawn gyfiawn, condemniai fi �'m geiriau fy hun; pe bawn ddi-fai, dangosai imi gyfeiliorni.
21Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.
21 Di-fai wyf, ond nid wyf yn malio amdanaf fy hun; yr wyf yn ffieiddio fy mywyd.
22Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen."
22 Yr un dynged sydd i bawb; am hynny dywedaf ei fod ef yn difetha'r di-fai a'r drygionus.
23Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
23 Os dinistr a ladd yn ddisymwth, fe chwardd am drallod y diniwed.
24Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?
24 Os rhoddir gwlad yng ngafael y drygionus, fe daena orchudd tros wyneb ei barnwyr. Os nad ef, pwy yw?
25Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,
25 "Y mae fy nyddiau'n gyflymach na rhedwr; y maent yn diflannu heb weld daioni.
26kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.
26 Y maent yn gwibio fel llongau o frwyn, fel eryr yn disgyn ar gelain.
27Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran",
27 Os dywedaf, 'Anghofiaf fy nghwyn, newidiaf fy mhryd a byddaf lawen',
28niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.
28 eto arswydaf rhag fy holl ofidiau; gwn na'm hystyri'n ddieuog.
29Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?
29 A bwrw fy mod yn euog, pam y llafuriaf yn ofer?
30Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,
30 Os ymolchaf � sebon, a golchi fy nwylo � soda,
31kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.
31 yna tefli fi i'r ffos, a gwna fy nillad fi'n ffiaidd.
32Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.
32 "Nid dyn yw ef fel fi, fel y gallaf ei ateb, ac y gallwn ddod ynghyd i ymgyfreithio.
33Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.
33 O na fyddai un i dorri'r ddadl rhyngom, ac i osod ei law arnom ein dau,
34Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!
34 fel y symudai ei wialen oddi arnaf, ac fel na'm dychrynid gan ei arswyd!
35Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.
35 Yna llefarwn yn eofn. Ond nid felly y caf fy hun.