¹Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

¹Ekparolis Elifaz, la Temanano, kaj diris:

²-- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

²CXu sagxulo povas respondi per ventaj opinioj, Kaj plenigi sian ventron per sensencajxoj?

³Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

³Vi disputas per vortoj senutilaj, Kaj per paroloj, kiuj nenion helpas.

⁴Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.

⁴Vi forigas la timon, Kaj senvalorigas pregxon antaux Dio.

⁵Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

⁵CXar via malbonago instigas vian busxon, Kaj vi elektis stilon de maliculoj.

⁶Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.

⁶Vin kondamnas via busxo, ne mi; Kaj viaj lipoj atestas kontraux vi.

⁷Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

⁷CXu vi naskigxis la unua homo? CXu vi estas kreita pli frue ol la altajxoj?

⁸Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?

⁸CXu vi auxdis la sekretan decidon de Dio, Kaj alkaptis al vi la sagxon?

⁹Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

⁹Kion vi scias tian, kion ni ne scias? Kion vi komprenas tian, kio al ni mankas?

¹⁰Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.

¹⁰Inter ni estas grizuloj kaj maljunuloj, Kiuj vivis pli longe ol via patro.

¹¹Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

¹¹CXu tiel malmulte valoras por vi la konsoloj de Dio Kaj vorto kvieta?

¹²Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

¹²Kial vin tiel levas via koro, Kaj kial tiel palpebrumas viaj okuloj,

¹³Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

¹³Ke vi direktas kontraux Dion vian koleron, Kaj elirigis el via busxo tiajn vortojn?

¹⁴Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?

¹⁴Kio estas homo, ke li povus esti pura Kaj ke naskito de virino povus esti prava?

¹⁵Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

¹⁵Vidu, inter Liaj sanktuloj ne cxiuj estas fidindaj, Kaj la cxielo ne estas pura en Liaj okuloj:

¹⁶Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?

¹⁶Des pli homo, abomeninda kaj malbona, Kiu trinkas malbonagojn kiel akvon.

¹⁷Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

¹⁷Mi montros al vi, auxskultu min; Kaj kion mi vidis, tion mi rakontos,

¹⁸kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.

¹⁸Kion sagxuloj diris kaj ne kasxis antaux siaj patroj,

¹⁹Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.

¹⁹Al kiuj, al ili solaj, estis donita la tero, Kaj fremdulo ne trairis meze de ili:

²⁰Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.

²⁰Dum sia tuta vivo malpiulo estas maltrankvila, Kaj la nombro de la jaroj de tirano estas kasxita antaux li;

²¹Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.

²¹Teruroj sonas en liaj oreloj; Meze de paco venas sur lin rabisto.

²²Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.

²²Li ne esperas, ke li savigxos el mallumo; Kaj li sercxas cxirkauxe glavon.

²³Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

²³Li vagadas, sercxante panon; Li scias, ke preta estas en lia mano la tago de mallumo.

²⁴Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

²⁴Teruras lin mizero kaj premateco, Venkobatas lin kiel regxo, pretigxinta por batalo;

²⁵Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

²⁵Pro tio, ke li etendis sian manon kontraux Dion Kaj kontrauxstaris al la Plejpotenculo,

²⁶hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.

²⁶Kuris kontraux Lin kun fiera kolo, Kun dikaj dorsoj de siaj sxildoj.

²⁷Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!

²⁷Li kovris sian vizagxon per graso Kaj metis sebon sur siajn lumbojn.

²⁸Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.

²⁸Li logxas en urboj ruinigitaj, En domoj ne logxataj, Destinitaj esti sxtonamasoj.

²⁹Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

²⁹Li ne restos ricxa, lia bonstato ne tenigxos, Kaj lia havajxo ne disvastigxos sur la tero.

³⁰Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

³⁰Li ne forklinigxos de mallumo; Flamo velksekigos liajn brancxojn, Kaj Li forigos lin per la blovo de Sia busxo.

³¹Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

³¹La erarinto ne fidu vantajxon, CXar vanta estos lia rekompenco.

³²Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

³²Antauxtempe li finigxos, Kaj lia brancxo ne estos verda.

³³Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

³³Lia nematura bero estos desxirita, kiel cxe vinbertrunko; Kaj lia floro defalos, kiel cxe olivarbo.

³⁴Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

³⁴CXar la anaro de la hipokrituloj senhomigxos; Kaj fajro ekstermos la tendojn de tiuj, kiuj prenas subacxeton.

³⁵Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.

³⁵Ili gravedigxis per malpiajxo kaj naskis pekon, Kaj ilia ventro pretigas malicajxon.