1Nyt Job sanoi:
1Ijob respondis kaj diris:
2-- Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat -- tehän vain lisäätte tuskaa.
2Mi auxdis multe da similaj aferoj; Tedaj konsolantoj vi cxiuj estas.
3Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?
3CXu estos fino al la ventaj vortoj? Kaj kio vin incitis, ke vi tiel parolas?
4Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.
4Mi ankaux povus paroli, kiel vi. Se vi estus sur mia loko, Mi konsolus vin per vortoj Kaj balancus pri vi mian kapon.
5Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.
5Mi fortigus vin per mia busxo Kaj konsolus vin per paroloj de miaj lipoj.
6Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.
6Se mi parolos, mia doloro ne kvietigxos; Se mi cxesos, kio foriros de mi?
7Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.
7Sed nun Li lacigis min, Li detruis mian tutan esencon.
8Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.
8Vi faris al mi sulkojn, tio farigxis atesto; Mia senfortigxo staras antaux mia vizagxo, kaj parolas.
9Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.
9Lia kolero dissxiras; Mia malamanto grincigas kontraux mi siajn dentojn; Mia premanto briligas kontraux mi siajn okulojn.
10Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.
10Ili malfermegis kontraux mi sian busxon, insulte batas min sur la vangojn; CXiuj kune kontentigis sur mi sian koleron.
11Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.
11Dio transdonis min al maljustulo, JXetis min en la manojn de malbonuloj.
12Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.
12Mi estis trankvila; sed Li frakasis min, Li kaptis min je la kolo, disbatis min, Kaj Li faris min por Si celo.
13Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.
13Liaj pafistoj min cxirkauxis; Li dishakas miajn internajxojn kaj ne kompatas, Li elversxas sur la teron mian galon.
14Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.
14Li faras en mi brecxon post brecxo, Li kuras kontraux min kiel batalisto.
15Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.
15Sakajxon mi kudris sur mian korpon, Kaj en polvo mi kasxis mian kornon.
16Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,
16Mia vizagxo sxvelis de plorado, Kaj sur miaj palpebroj estas morta ombro;
17vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.
17Kvankam ne trovigxas perfortajxo en miaj manoj, Kaj mia pregxo estas pura.
18Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.
18Ho tero, ne kovru mian sangon, Kaj mia kriado ne trovu haltejon.
19Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.
19Vidu, en la cxielo estas mia atestanto, Kaj mia konanto estas en la altaj sferoj.
20Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.
20Parolistoj estas por mi miaj amikoj; Sed mia okulo larmas al Dio,
21Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.
21Ke Li decidu inter homo kaj Dio, Inter homo kaj lia amiko.
22Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.
22CXar la nombro de la jaroj pasos, Kaj mi iros sur vojon nereveneblan.