¹Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.

¹Mia spirito senfortigxis, miaj tagoj mallongigxis, Tomboj estas antaux mi.

²Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.

²Mokado min cxirkauxas; En aflikto pro tio restas mia okulo.

³Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

³Estu Vi mem mia garantianto antaux Vi; Alie kiu donos la manon pro mi?

⁴Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

⁴CXar ilian koron Vi kovris kontraux prudento; Tial Vi ne donos al ili triumfon.

⁵Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

⁵Se iu fanfaronas antaux siaj amikoj pri sia parto, La okuloj de liaj infanoj konsumigxos.

⁶Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.

⁶Li faris min proverbo por la popoloj; Kaj mi farigxis homo, al kiu oni kracxas en la vizagxon.

⁷Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.

⁷Mia okulo mallumigxis de cxagreno, Kaj cxiuj miaj membroj farigxis kiel ombro.

⁸Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."

⁸La justuloj eksentos teruron pro tio, Kaj la senkulpulo ekscitigxos kontraux la hipokritulo.

⁹Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

⁹Tamen la virtulo forte konservos sian vojon, Kaj la purmanulo pli firmigxos.

¹⁰Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

¹⁰Kaj kiom ajn vi cxiuj revenos, Mi ne trovos inter vi sagxulon.

¹¹Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.

¹¹Miaj tagoj forpasis, pereis miaj intencoj, Kiujn havis mia koro.

¹²Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.

¹²La nokton ili volas fari tago, La lumon alproksimigi al la mallumo.

¹³Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

¹³Se mi atendas, tamen SXeol estas mia domo, En la mallumo estas pretigita mia lito.

¹⁴Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!"

¹⁴Al la kavo mi diras:Vi estas mia patro; La vermojn mi nomas mia patrino kaj mia fratino.

¹⁵Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

¹⁵Kion mi devas atendi? Kiu atentos mian esperon?

¹⁶Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.

¹⁶En la profundon de SXeol gxi malsupreniros, Ni ambaux kune kusxos en la polvo.