¹Job jatkoi puhettaan:

¹Kaj Ijob dauxrigis siajn sentencojn, kaj diris:

²-- Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni:

²Kiel vivas Dio, kiu rifuzis al mi miajn rajtojn, Kaj la Plejpotenculo, kiu afliktas mian animon:

³niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

³Tiel longe, kiel mia animo estas en mi Kaj la spiro de Dio en mia nazo,

⁴minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta!

⁴Miaj lipoj ne eldiros malgxustajxon, Kaj mia lango ne diros malverajxon.

⁵Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.

⁵Malproksime estas de mi, Rigardi vin kiel pravajn; GXis mia morto mi ne cxesos rigardi min kiel senkulpan.

⁶Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.

⁶Mian pravecon mi tenas forte, kaj mi ne ellasos gxin; Dum mia tuta vivo mia koro ne faros al mi riprocxon pri tio.

⁷Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!

⁷Mia malamiko estu rigardata kiel malvirtulo, Kaj mia kontrauxulo kiel malpiulo.

⁸Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?

⁸CXar kio estas la espero de hipokritulo, Kiam Dio faras al li finon, elsxiras lian animon?

⁹Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa.

⁹CXu lian kriadon Dio auxskultos, Kiam trafos lin malfelicxo?

¹⁰Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!

¹⁰CXu li povas havi gxuon de la Plejpotenculo, Voki al Dio en cxiu tempo?

¹¹Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii.

¹¹Mi instruos vin pri la mano de Dio; Mi ne kasxos antaux vi tion, kio estas cxe la Plejpotenculo.

¹²Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia?

¹²Jen vi cxiuj mem vidis; Kial do vi parolas senenhavajxon?

¹³Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:

¹³Tia estas la sorto de malbona homo cxe Dio, Kaj la parto, kiun tiranoj ricevas de la Plejpotenculo:

¹⁴Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.

¹⁴Se li havos multe da filoj, ili iros sub la glavon; Kaj lia devenantaro ne havos sate panon.

¹⁵Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia.

¹⁵Tiujn, kiuj restos cxe li, enterigos la morto; Kaj liaj vidvinoj ne ploros.

¹⁶Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa --

¹⁶Se li kolektos argxenton kiel polvon Kaj pretigos al si vestojn kiel argilon,

¹⁷hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään.

¹⁷Tiam li pretigos, sed justulo metos sur sin la vestojn, Kaj senkulpulo dividos la argxenton.

¹⁸Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.

¹⁸Li konstruas sian domon kiel tineo, Kaj kiel gardisto, kiu faras al si lauxbon.

¹⁹Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan -- kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.

¹⁹Li kusxigxas ricxa, kaj nenion kunportas; Li malfermas la okulojn, kaj jam nenio ekzistas.

²⁰Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.

²⁰Teruro superfalos lin kiel akvo; En la nokto forportos lin ventego.

²¹Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle.

²¹Levos lin vento orienta, kaj foriros, Kaj forblovos lin de lia loko.

²²Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon.

²²Li tion jxetos sur lin senkompate; De Lia mano li kuros kaj kuros.

²³Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois.

²³Oni kunfrapos pri li la manojn, Kaj oni fajfos pri li sur lia loko.