1Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:
1Kaj plue Ijob parolis siajn sentencojn, kaj diris:
2-- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!
2Ho, se estus al mi tiel, kiel en la antauxaj monatoj, Kiel en la tempo, kiam Dio min gardis;
3Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.
3Kiam Lia lumilo lumis super mia kapo; Kaj sub Lia lumo mi povis iri en mallumo;
4Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani
4Kiel estis al mi en la tagoj de mia juneco, Kiam la sxirmado de Dio estis super mia tendo;
5ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!
5Kiam la Plejpotenculo estis ankoraux kun mi, Kaj cxirkaux mi estis miaj infanoj;
6Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.
6Kiam miaj pasxoj lavigxadis en butero, Kaj la roko versxadis al mi fluojn da oleo!
7Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,
7Kiam mi eliris el la pordego al la urbo Kaj arangxis al mi sidon sur la placo,
8nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.
8Vidis min junuloj kaj kasxis sin, Kaj maljunuloj levigxis kaj staris;
9Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.
9Eminentuloj cxesis paroli Kaj metis la manon sur sian busxon;
10Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.
10La vocxo de altranguloj sin kasxis, Kaj ilia lango algluigxis al ilia palato.
11Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:
11Kiam orelo auxdis, gxi nomis min felicxa; Kiam okulo vidis, gxi gloris min;
12Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.
12CXar mi savadis kriantan malricxulon, Kaj orfon, kiu ne havis helpanton.
13Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.
13Beno de pereanto venadis sur min, Kaj la koro de vidvino estis gxojigata de mi.
14Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.
14Virteco estis mia vesto, Kaj mia justeco vestis min kiel mantelo kaj kapornamo.
15Olin sokealle silmä, rammalle sauva.
15Mi estis okuloj por la blindulo, Kaj piedoj por la lamulo;
16Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.
16Mi estis patro por la malricxuloj, Kaj jugxan aferon de homoj nekonataj mi esploradis;
17Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.
17Mi rompadis la makzelojn al maljustulo, Kaj el liaj dentoj mi elsxiradis la kaptitajxon.
18Minä ajattelin: "Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät.
18Kaj mi pensis:En mia nesto mi mortos, Kaj grandnombraj kiel sablo estos miaj tagoj;
19Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.
19Mia radiko estas malkovrita por la akvo, Kaj roso noktas sur miaj brancxoj.
20Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta."
20Mia gloro estas cxiam nova, Kaj mia pafarko cxiam refortigxas en mia mano.
21Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.
21Oni auxskultadis min kaj atendadis, Kaj silentadis, kiam mi donadis konsilojn.
22Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.
22Post miaj vortoj oni ne plu parolis; Kaj miaj vortoj gutadis sur ilin.
23He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.
23Oni atendadis min kiel la pluvon, Kaj malfermadis sian busxon, kiel por malfrua pluvo.
24Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.
24Se mi iam ridis al ili, ili ne kredis tion; Kaj la lumo de mia vizagxo ne falis.
25Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.
25Kiam mi iris al ili, mi sidis sur la cxefa loko; Mi logxis kiel regxo inter tacxmentoj, Kiel konsolanto de funebruloj.