¹Ja nyt he nauravat minulle, miehet, minua nuoremmat -- nuo, joiden isiä en pitänyt minään, en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!

¹Sed nun ridas pri mi homoj pli junaj ol mi, Kies patrojn mi ne volus starigi kun la hundoj de miaj sxafaroj;

²Mitä hyötyä heistä olisi minulle? He ovat jo menettäneet voimansa,

²Kies forto de la manoj estis senbezona por mi, Kaj kiuj ne povis atingi maljunecon;

³he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä, kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.

³Kiuj pro malricxeco kaj malsato solece kuris En la dezerton mizeran kaj senvivan;

⁴He keräävät pensaikosta suolaheinää, heidän leipänään ovat kinsterin juuret.

⁴Kiuj elsxiras atriplon apud la arbetajxoj, Kaj kies pano estas la radiko de genisto.

⁵Ihmisten parista heidät on ajettu pois, niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.

⁵El meze de la homoj oni elpelas ilin; Oni krias sur ilin, kiel sur sxteliston;

⁶He asuvat rotkojen rinteillä maakuopissa ja kallionkoloissa.

⁶En terfendoj cxe la valoj ili logxas, En truoj de la tero kaj de rokoj;

⁷Piikkipensaiden keskellä he ulvovat, karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.

⁷Inter la arbetajxoj ili krias, Sub la kardoj ili kolektigxas;

⁸He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa, piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.

⁸Kiel infanoj de sentauxguloj kaj sennomuloj, Ili estas elpelitaj el la lando.

⁹Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun! Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi.

⁹Kaj nun mi farigxis objekto de ilia mokokanto, Mi farigxis por ili objekto de babilado.

¹⁰He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana, sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja.

¹⁰Ili abomenas min, malproksimigxas de mi, Ne timas kracxi sur mian vizagxon.

¹¹Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen, hän on lannistanut minut. Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.

¹¹Li malligis mian sxnuron kaj turmentas min, Kaj ili forjxetis antaux mi la bridon.

¹²Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni, he lyövät jalat altani. Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja.

¹²Dekstre buboj starigxis, kaj pusxas miajn piedojn; Ili ebenigis kontraux mi siajn pereigajn vojojn;

¹³He ovat katkaisseet minulta pakotien. Halukkaasti, apua pyytämättä he ajavat minua perikatoon.

¹³Ili disfosis mian vojon, facile pereigas min, Ne bezonante helpanton;

¹⁴He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta, he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon.

¹⁴Ili venas kiel tra largxa brecxo, JXetas sin tumulte.

¹⁵Kauhu saa minut valtaansa, taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani, ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.

¹⁵Teruroj turnis sin kontraux min, Forpelis mian majeston kiel vento; Kiel nubo foriris mia felicxo.

¹⁶Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun ja elämä valuu minusta pois.

¹⁶Kaj nun elversxigxas mia animo; Kaptis min tagoj de mizero.

¹⁷Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti, kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.

¹⁷En la nokto miaj ostoj traborigxas en mi, Kaj miaj mordetantoj ne dormas.

¹⁸Vaatteeni kiristyvät ympärilleni, paitani kiertyy kuristamaan minua.

¹⁸Kun granda malfacileco demetigxas mia vesto; Premas min la rando de mia cxemizo.

¹⁹Jumala on heittänyt minut maahan, ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.

¹⁹Oni komparas min kun koto; Mi similigxis al polvo kaj cindro.

²⁰Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.

²⁰Mi krias al Vi, sed Vi ne respondas al mi; Mi staras, ke Vi atentu min.

²¹Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee.

²¹Vi farigxis kruelulo por mi; Per la forto de Via mano Vi montras al mi Vian malamon.

²²Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.

²²Vi levis min en la venton, Lasis min kaj neniigis min en la ventego.

²³Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.

²³Mi scias, ke Vi transdonos min al la morto, En la kunvenejon de cxio vivanta.

²⁴Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua?

²⁴Sed cxu oni povas ne deziri eltiri manon, Kaj krii en sia malfelicxo?

²⁵Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa?

²⁵CXu mi ne ploris pri tiu, kiu havis malfelicxan tempon? CXu mia animo ne afliktigxis pri malricxulo?

²⁶Hyvää minä odotin, mutta paha tuli, odotin valoa, mutta tuli pimeys.

²⁶Mi atendis bonon, sed venis malbono; Mi esperis lumon, sed venis mallumo.

²⁷Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu, sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.

²⁷Miaj internajxoj bolas kaj ne cxesas; Atakis min tempo de mizero.

²⁸Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy. Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.

²⁸Mi estas nigra, sed ne de la suno; Mi levigxas en la komunumo kaj krias.

²⁹Sakaalit ovat minun veljiäni, minun kumppaneitani kamelikurjet!

²⁹Mi farigxis frato al la sxakaloj Kaj kamarado al la strutoj.

³⁰Minun ihoni mustuu ja lohkeilee, luitani korventaa kuumeen polte.

³⁰Mia hauxto nigrigxis sur mi, Kaj miaj ostoj sekigxis de varmego.

³¹Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun ääniä.

³¹Mia harpo farigxis plendilo, Kaj mia fluto farigxis vocxo de plorantoj.