1Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.
1Kaj tiuj tri viroj cxesis respondi al Ijob, cxar li opiniis sin prava.
2Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä,
2Tiam ekflamis la kolero de Elihu, filo de Barahxel, Buzano, el la familio de Ram. Kontraux Ijob ekflamis lia kolero pro tio, ke li opiniis sin pli prava ol Dio;
3ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.
3kaj kontraux liaj tri amikoj ekflamis lia kolero pro tio, ke ili ne trovis respondon kaj akuzis Ijobon.
4Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.
4Elihu atendis, dum ili parolis kun Ijob, cxar ili estis pli agxaj ol li.
5Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.
5Sed kiam Elihu vidis, ke ne trovigxas respondo en la busxo de la tri viroj, ekflamis lia kolero.
6Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: -- Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.
6Kaj ekparolis Elihu, filo de Barahxel, la Buzano, kaj diris: Mi estas juna, kaj vi estas maljunuloj; Tial mi hezitis kaj timis eldiri al vi mian opinion.
7Ajattelin: "Puhukoot nuo vanhat, puhukoot viisauden sanoja ne, joilla on takanaan paljon vuosia."
7Mi pensis:La agxo parolu, Kaj la jarmulto montru sagxon.
8Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys.
8Sed la spirito en la homoj kaj la spiro de la Plejpotenculo Donas al ili prudenton.
9Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.
9Ne la grandaj estas la plej prudentaj, Kaj ne la maljunuloj sole scias jugxi,
10Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.
10Tial mi diras:Auxskultu min; Mi ankaux eldiros mian opinion.
11Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja.
11Jen mi atendis viajn vortojn, Mi atentis vian kompetentecon, GXis vi trovos la gxustan parolon.
12Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä.
12Sed atentante vin, mi vidis, Ke neniu el vi donas al Ijob moralinstruon, Respondante al liaj paroloj.
13Älkää nyt sanoko: "Olemme nähneet, että vain Jumala voi hänet vaientaa, ei ihminen."
13Ne diru:Ni trovis la sagxon. Dio instruu lin, ne homo.
14Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.
14Li ne direktis al mi siajn vortojn, Kaj per viaj diroj mi ne respondos al li.
15Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.
15Ili perdis la kuragxon, ili ne plu respondis; Mankas al ili vortoj.
16Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan?
16Mi atendis, gxis ili cxesos paroli; Sed cxar ili haltis kaj ne plu respondis,
17Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.
17Tial ankaux mi de mia flanko respondos, Mi ankaux eldiros mian opinion.
18Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua,
18CXar mi estas plena de vortoj; La spirito de mia interno min premas.
19olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.
19Mia interno estas kiel vino sxtopfermita, Kiu krevigas novan felsakon.
20Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.
20Mi ekparolos, kaj tiam farigxos al mi pli facile; Mi malfermos mian busxon, kaj mi respondos.
21En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi,
21Mi ne atentos la vizagxon de persono, Kaj mi ne flatos al homo;
22en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois.
22CXar mi ne povoscias flati; Aliokaze pereigu min mia Kreinto.