¹Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.

¹Pri tio tremas mia koro Kaj saltas de sia loko.

²Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

²Auxskultu atente en la bruo Lian vocxon, Kaj la sonojn, kiuj eliras el Lia busxo.

³Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

³Sub la tutan cxielon Li kurigas tion, Kaj Sian lumon al la randoj de la tero.

⁴Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.

⁴Post gxi ekbruas la tondro; Li tondras per Sia majesta vocxo, Kaj oni ne povas tion haltigi, kiam auxdigxas Lia vocxo.

⁵Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

⁵Mirinde tondras Dio per Sia vocxo; Li faras ion grandan, sed ne konatan.

⁶Hän sanoo lumelle: "Putoa maahan!" ja rankkasateelle: "Piiskaa, piekse!"

⁶Al la negxo Li diras:Falu sur la teron; Ankaux al la pluvego, al Siaj fortaj pluvegoj.

⁷Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

⁷Sur la manon de cxiu homo Li metas sigelon, Por ke cxiuj homoj sciu Lian faron.

⁸Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.

⁸La sovagxa besto iras en sian kavon Kaj restas en sia logxejo.

⁹Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.

⁹El la sudo venas ventego, Kaj de la nordo venas malvarmo.

¹⁰Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.

¹⁰De la spiro de Dio venas frosto, Kaj vasta akvo farigxas kvazaux fandajxo.

¹¹Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

¹¹La nubojn Li pezigas per akvo, Kaj nubo dissxutas Lian lumon.

¹²ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.

¹²Li direktas ilin cxirkauxen, kien Li volas, Por ke ili plenumu cxion, kion Li ordonas al ili, sur la tero:

¹³Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.

¹³CXu por puno de ia lando, CXu por favorkorajxo Li ilin direktas.

¹⁴Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

¹⁴Atentu tion, Ijob; Staru, kaj konsideru la miraklojn de Dio.

¹⁵Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

¹⁵CXu vi scias, kiamaniere Dio agigas ilin Kaj aperigas lumon el Sia nubo?

¹⁶Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

¹⁶CXu vi komprenas, cxe la distiro de nubo, La miraklojn de Tiu, kiu estas la plej perfekta en la sciado?

¹⁷Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

¹⁷Kiamaniere viaj vestoj varmigxas, Kiam la tero kvietigxas de sude?

¹⁸voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?

¹⁸CXu vi povas etendi kun Li la cxielon, Firman kiel fandita spegulo?

¹⁹Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

¹⁹Sciigu al ni, kion ni devas diri al Li; Mi nenion povas elkonjekti pro mallumo.

²⁰Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?

²⁰CXu estos rakontita al Li tio, kion mi parolas? Se iu parolos, li pereos.

²¹Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

²¹Nun oni ne povas rigardi la lumon, kiu hele lumas en la cxielo, Kiam la vento pasas kaj purigas gxin.

²²Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

²²De norde venas oro; CXirkaux Dio estas terura brilo.

²³Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.

²³La Plejpotenculon ni ne povas kompreni. Li estas granda en forto, justo, kaj vero; Li neniun premas.

²⁴Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.

²⁴Tial respektegas Lin la homoj; Kaj Li atentas neniun el la sagxuloj.