1Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
1Siis rääkis teemanlane Eliifas ja ütles:
2-- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?
2'Kas tark tohib vastata tuulepäiselt ja täita oma rinda idatuulega,
3Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?
3seletada kõlbmatute kõnedega, sõnadega, millest pole kasu?
4Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.
4Sa teed tühjaks isegi jumalakartuse ja rikud hardust Jumala ees.
5Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.
5Sest su süü paneb sulle sõnad suhu ja sa valid kavalate keele.
6Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.
6Su oma suu süüdistab sind, aga mitte mina, su oma huuled kostavad su vastu.
7Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?
7Kas oled sina esimese inimesena sündinud? Ons sind enne mäekünkaid sünnitatud?
8Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?
8Kas oled sina Jumala nõupidamist kuulnud ja nõnda enesele tarkuse toonud?
9Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?
9Mis see on, mida sina tead, aga meie ei tea, mida sina mõistad, aga meie mitte?
10Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.
10Meiegi hulgas on hallpäid ja elatanuid, ealt vanemad kui su isa.
11Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?
11Ons sinu jaoks väike Jumala troost, või sõna, mis kohtleb sind leebelt?
12Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?
12Kuhu su süda sind kisub ja kuhu su silmad sihivad,
13Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?
13et sa pöörad oma vaimu Jumala vastu ja paiskad sõnu suust välja?
14Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?
14Kuidas võiks inimene olla puhas, naisest sündinul olla õigus?
15Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!
15Vaata, tema ei usu oma ingleidki ja tema silmis ei ole taevadki selged,
16Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?
16veel vähem siis põlastusväärset ja laostunut, meest, kes väärtegusid joob nagu vett.
17Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,
17Mina kuulutan sulle, kuule mind, ja ma jutustan, mida olen näinud,
18kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.
18mida targad on teada andnud, mida ei olnud salanud nende vanemad,
19Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.
19kellele üksi oli antud maa ja kelle seas veel võõras ei olnud käinud:
20Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.
20süüdlane vaevleb kogu eluaja ja jõhkrale on talletatud pisut aastaid.
21Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.
21Hirmuhääled on tal kõrvus, rahuajalgi tuleb hävitaja temale kallale.
22Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.
22Ei ta usu, et ta pimedusest välja pääseb: ta on mõõgale määratud.
23Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.
23Ta peab hulkuma leiva pärast: kus seda on? Ta teab, et pimedusepäev on temale valmis.
24Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.
24Ahastus ja häda hirmutavad teda, vallutavad tema nagu tapluseks valmis kuningas.
25Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,
25Sest ta on sirutanud oma käe Jumala vastu ja on suurustanud Kõigevägevama ees,
26hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.
26joostes kangekaelselt tema vastu oma paksukühmuliste kilpidega.
27Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!
27Sest ta on katnud oma näo rasvaga, on kasvatanud puusadele lihavust
28Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.
28ja on elanud hävitatud linnades, kodades, kus ei olnud luba elada, mis olid määratud varemeiks.
29Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.
29Ta ei saa rikkaks, ta varandus ei kesta kaua ja tema omand ei kaldu maha.
30Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.
30Ta ei pääse pimedusest, kuumus kuivatab ta võsu ja ta taandub tema suu hinguse ees.
31Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.
31Ärgu ta lootku tühjale - ta eksib! Sest temale saab tasuks tühjus.
32Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.
32See läheb täide enneaegselt ja tema võsud ei haljenda enam.
33Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.
33Ta ajab otsekui viinapuu maha oma küpsemata kobarad ja pillab õisi nagu õlipuu.
34Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.
34Sest jumalatute jõuk jääb viljatuks ja tuli põletab meeleheavõtjate telgid.
35Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.
35Nad on lapseootel vaevaga ja sünnitavad nurjatust, nende ihu saab toime pettusega.'