¹Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.

¹Mu vaim on murtud, mu päevad on kustutatud, mind ootavad hauad.

²Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.

²Tõesti, pilked on mu osa, ja nende tõrksusest on mu silm väsinud.

³Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

³Pane ometi minu heaks pant tallele enese juurde! Kes muidu mu kasuks kätt lööks?

⁴Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

⁴Et sa oled nende südamed arusaamisest võõrutanud, siis sa ei ülenda neid.

⁵Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

⁵Kes kutsub sõbrad jagamisele, selle lastel tuhmuvad silmad.

⁶Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.

⁶Mind on antud inimestele sõnakõlksuks ja ma olen pealesülitamiseks nende ees.

⁷Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.

⁷Mu silm on kurbusest tuhm ja kõik mu liikmed on otsekui varjud.

⁸Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."

⁸Õiglased ehmuvad sellest ja süütu ärritub jumalavallatute pärast.

⁹Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

⁹Aga õige püsib oma teel, ja kellel on puhtad käed, kasvab tugevuses.

¹⁰Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

¹⁰Te kõik aga võite tulla taas, tarka ma teie hulgast ei leia.

¹¹Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.

¹¹Mu päevad on möödunud, katki kistud on mu kavatsused, mu südame soovid.

¹²Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.

¹²Need tegid öö päevaks: valgus oli lähemal kui pimedus.

¹³Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

¹³Kui ma veel võin loota, siis on surmavald mu koda, ma laotan oma aseme pimedusse.

¹⁴Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!"

¹⁴Ma hüüan hauale: 'Sa oled mu isa!' ja ussikestele: 'Mu ema ja õde!'

¹⁵Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

¹⁵Kus on siis mu lootus, ja kes saaks mu lootust näha?

¹⁶Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.

¹⁶Minuga astud sa alla surmavalda, kui üheskoos põrmu vajume.'