¹Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

¹Siis rääkis suhiit Bildad ja ütles:

²-- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!

²'Millal sa teed sõnadele lõpu? Mõtle järele, ja rääkigem siis.

³Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä?

³Miks peetakse meid loomadeks, oleme rumalad teie silmis?

⁴Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?

⁴Sina, kes vihas oma hinge lõhki käristad - kas sinu pärast jäetakse maha maa või nihutatakse kalju oma asemelt?

⁵Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.

⁵Jah, õela valgus kustub ja tema tuleleek ei paista.

⁶Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu.

⁶Ta telgis pimeneb valgus ja ta kohal kustub tema lamp.

⁷Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,

⁷Ta jõudsad sammud jäävad lühikeseks ja ta oma nõu paiskab ta maha.

⁸hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.

⁸Sest ta oma jalad viivad ta võrku ja ta käib püüniste peal.

⁹Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.

⁹Püüdepael haarab teda kannast, lõks hoiab teda kinni.

¹⁰Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.

¹⁰Tema jaoks on peidetud maa peale köis, teerajale silmus.

¹¹Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään.

¹¹Kõikjal kohutab teda suur hirm ja kihutab tema kannul.

¹²Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,

¹²Õnnetus tunneb nälga tema järele, hukatus on valmis tema kukutamiseks.

¹³tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.

¹³Tõbi sööb ta naha, surma esmasündinu sööb ta liikmed.

¹⁴Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.

¹⁴Tema telgist kistakse ta lootus ja teda aetakse suure hirmu kuninga juurde.

¹⁵Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

¹⁵Tema telki asub elama see, mis pole tema oma, ta eluaseme peale puistatakse väävlit.

¹⁶Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.

¹⁶Temal kuivavad juured alt ja närtsivad oksad pealt.

¹⁷Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla.

¹⁷Mälestus temast kaob maalt ja ta nime ei nimetata tänaval.

¹⁸Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.

¹⁸Ta tõugatakse valgusest pimedusse ja aetakse maailmast ära.

¹⁹Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui.

¹⁹Temale ei jää järglast ega sugu oma rahva seas, ja mitte ühtegi pääsenut sealt, kus ta viibis.

²⁰Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.

²⁰Inimesed läänes ehmuvad tema hukatuspäevast ja inimesi idas haarab hirm.

²¹Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.

²¹Tõesti, nõnda sünnib ülekohtutegija hoonega ja nõnda selle paigaga, kes Jumalat ei tunne.'