¹Job jatkoi puhettaan:

¹Ja Iiob jätkas oma kõnet ning ütles:

²-- Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni:

²'Nii tõesti kui elab Jumal, kes võttis ära mu õiguse, ja Kõigevägevam, kes kibestas mu hinge;

³niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

³niikaua kui minus on veel hingeõhku ja mu ninas Jumala hõngu,

⁴minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta!

⁴ei räägi mu huuled valet ega kõnele mu keel pettust.

⁵Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.

⁵Jäägu see minust kaugele, et annaksin teile õiguse! Kuni ma pole hinge heitnud, ei loobu ma oma vagadusest.

⁶Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.

⁶Ma hoian kinni oma õigusest ega jäta seda, mu süda ei laida mind ühegi mu elupäeva pärast.

⁷Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!

⁷Käigu mu vaenlasel käsi nagu õelal ja mu vastasel otsekui kurjategijal!

⁸Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?

⁸Sest mis lootus on jumalatul, kui Jumal ta ära lõikab, kui ta tema hinge nõuab?

⁹Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa.

⁹Kas Jumal peaks kuulma ta kisendamist, kui talle kitsas kätte tuleb?

¹⁰Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!

¹⁰Kas ta tunneb rõõmu Kõigevägevamast? Kas ta hüüab Jumalat appi igal ajal?

¹¹Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii.

¹¹Ma tahan teile õpetada Jumala kätt; mida Kõigevägevam mõtleb, seda ma ei salga.

¹²Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia?

¹²Vaata, te kõik olete ise seda näinud, mispärast te siis lobisete tühja?

¹³Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:

¹³See on õela inimese osa Jumala juures, ja pärisosa, mille vägivalla teostajad saavad Kõigevägevamalt:

¹⁴Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.

¹⁴kui tal on palju lapsi, siis on need mõõga jaoks, ja tema järglastel ei ole küllalt leiba.

¹⁵Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia.

¹⁵Kes temale järele jäävad, need matab katk, ja ta lesknaised ei saa neid taga nutta.

¹⁶Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa --

¹⁶Kui ta hõbedat kokku kuhjab nagu põrmu ja riideid varub nagu savi,

¹⁷hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään.

¹⁷siis varugu; aga õige paneb need selga ja süütu pärib hõbeda.

¹⁸Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.

¹⁸Ta ehitab oma koja riidekoi eeskujul, hüti sarnaselt, mille vahimees teeb.

¹⁹Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan -- kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.

¹⁹Rikas on ta magama heites, kuid mitte kauem; kui ta silmad avab, siis ei ole tal enam midagi.

²⁰Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.

²⁰Suur hirm saab ta kätte nagu voolas vesi ja öösel viib tuulekeeris ta kaasa.

²¹Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle.

²¹Idatuul tõstab ta üles ja ta läheb - see pühib ta ära tema asupaigast.

²²Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon.

²²Tema peale visatakse ilma armuta kive ja ta peab põgenema nende käe eest.

²³Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois.

²³Tema pärast plaksutatakse käsi, ja paigast, kus ta asus, vilistatakse temale järele.