1Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.
1Sellepärast väriseb minugi süda ja hüppab paigast.
2Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!
2Kuulge, kuulge tema hääle mürinat ja kõminat, mis tuleb ta suust!
3Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.
3Selle ta päästab lahti kogu taeva alla ja oma välgu maailma äärteni.
4Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.
4Selle taga möirgab tema hääl: ta müristab oma võimsa häälega ega peata välke, kui tema häält kuuldub.
5Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.
5Jumal müristab oma häälega imepärasel viisil, ta teeb suuri tegusid, mida meie ei mõista.
6Hän sanoo lumelle: "Putoa maahan!" ja rankkasateelle: "Piiskaa, piekse!"
6Sest ta ütleb lumele: 'Lange maa peale!' ja vihmasabin ning vihmavaling on tema tugevus.
7Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.
7Ta paneb siis igamehe käe kinni otsekui pitseriga, et kõik inimesed tunneksid ta tegu.
8Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.
8Siis läheb metsloom oma peidupaika ja jääb oma pessa.
9Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.
9Lõunakambrist tuleb tuulispea ja põhjatuulega külm.
10Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.
10Jumala hingusest tekib jää ja tardub veepind.
11Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:
11Ta koormab ka pilvi niiskusega, pilved pilluvad tema välku.
12ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.
12Need rändavad ringi tema juhtimisel, et teha kõike, mida ta neil käsib maailmas ja maa peal,
13Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.
13olgu vitsana, kui ta maale tarvis, olgu armuna, kui ta seda osutab.
14Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!
14Kuule seda, Iiob, peatu ja pane tähele Jumala imetegusid!
15Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?
15Kas sa mõistad, kuidas Jumal annab neile käsu ja laseb oma pilvest välgu sähvatada?
16Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?
16Kas sa mõistad pilvede sõudu, ülima tarkuse imetegu?
17Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,
17Sina, kellel riided kuumavad, kui ta lõunatuulega suigutab maad,
18voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?
18kas sa koos temaga laotad pilvekatet, vastupidavat nagu valatud peeglit?
19Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.
19Õpeta meid, mida me peaksime temale ütlema; pimeduse tõttu ei saa me millestki aru.
20Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?
20Kas peaks temale jutustatama, et mina tahan rääkida? Kui keegi kõneleb, kas seda siis temale teada antakse?
21Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.
21Kui nüüd ei nähta valgust, mis hiilgab pilvedes, siis puhub tuul ja toob selguse.
22Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.
22Põhja poolt tuleb kuldne hiilgus - Jumala ümber on hirmuäratav aupaiste.
23Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.
23Kõigevägevam - temani me ei jõua, tema on suur jõult ja rikas õiglusest, tema ei riku õigust.
24Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.
24Seepärast peavad inimesed teda kartma, tema ei vaata kedagi, kes on enese meelest tark.'