¹Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

¹Kas sa tead kaljukitsede poegimisaega, kas valvad hirvede sünnitust?

²Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

²Kas sa loed nende tiinuskuid ja tead aega, millal nad poegivad,

³Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

³kui nad kõveraks tõmbudes vasikaid heites oma ihuviljast vabanevad?

⁴Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

⁴Nende vasikad kosuvad, kasvavad avaral aasal, lähevad ära ega tule tagasi nende juurde.

⁵Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

⁵Kes on sebra lahti lasknud ja kes on valla päästnud metseesli köidikud,

⁶Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.

⁶kellele ma olen seadnud koduks lagendiku ja elukohaks soolakõrbe?

⁷Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.

⁷Ta naerab linna kära, sundija kisa ta ei kuule.

⁸Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

⁸Ta uitab mägedel, oma karjamaal, ja otsib kõike, mis aga haljas on.

⁹Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

⁹Kas metshärg tahab sind teenida? Kas ta jääb ööseks su sõime juurde?

¹⁰Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

¹⁰Kas sa saad metshärja siduda köiega vaole? Kas ta äestab su järel orumaad?

¹¹Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

¹¹Kas sa võid loota tema peale, kuigi ta rammult on suur, ja jätta oma töö tema hooleks?

¹²Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?

¹²Kas sa usud, et ta toob tagasi ja kogub su seemne rehealusesse?

¹³Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

¹³Jaanalinnu tiivad lehvivad rõõmsasti, aga ons need tiivad ja suled tegusad?

¹⁴maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

¹⁴Sest ta jätab ju oma munad maa peale ja laseb neid liivas soojeneda,

¹⁵Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.

¹⁵unustades, et jalg võib need purustada ja metsloom tallata.

¹⁶Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

¹⁶Ta on oma poegade vastu vali, nagu ei olekski need ta omad; see pole tema mure, et ta vaev võiks olla asjatu.

¹⁷Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.

¹⁷Sest Jumal on teda lasknud unustada tarkuse ega ole jaganud temale mõistust.

¹⁸Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

¹⁸Aga kui ta siis üles kargab, ta naerab hobust ja ratsanikku.

¹⁹Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

¹⁹Kas sina annad hobusele jõu, ehid ta kaela lakaga?

²⁰Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

²⁰Kas sina paned ta hüppama nagu rohutirtsu? Tema võimas nooskamine on kohutav.

²¹innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.

²¹Ta kaabib orus ja tunneb rõõmu, ta läheb jõuliselt relvadele vastu.

²²Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.

²²Ta naerab hirmu, ta ei kohku ega tagane mõõga eest.

²³Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.

²³Ta kohal kõliseb nooletupp, piigitera ja viskoda.

²⁴Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

²⁴Ta kihutab tuhinal ja hoogsasti ega püsi paigal, kui sarv hüüab.

²⁵Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

²⁵Siis kui puhutakse sarve, hirnub tema: iihahaa! Juba kaugelt haistab ta võitlust, pealikute kisa ja hõikeid.

²⁶Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?

²⁶Kas sinu mõistuse abil lendab kull kõrgele, laotab oma tiibu lõuna poole?

²⁷Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

²⁷Kas sinu käsul kerkib kotkas kõrgustesse ja teeb oma pesa kõrgele?

²⁸Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

²⁸Ta elab ja ööbib kalju peal, kaljuserval ja ligipääsmatus paigas.

²⁹Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

²⁹Sealt ta luurab saaki ja ta silmad näevad kaugele.

³⁰Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.

³⁰Ta pojad rüübivad verd, ja kus on mahalööduid, seal on temagi.'