1Job puhui:
1Siis vastas Iiob ja ütles:
2-- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
2'Kui ometi mu meelehärm saaks vaetud ja mu õnnetus oleks pandud vaekaussidele.
3Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?
3Tõesti, see oleks nüüd raskem kui mereliiv. Seepärast on mu sõnadki tormakad.
4Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.
4Sest minus on Kõigevägevama nooled, mu vaim joob nende mürki. Jumala hirmutamised on rivistunud mu vastu.
5Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
5Kas metseesel kisendab noore rohu peal või ammub härg oma sulbi juures?
6Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?
6Kas magedat süüakse ilma soolata või on siis maitset kassinaeri limal?
7Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
7Mu hing tõrgub neid puudutamast, need on mulle nagu rüvetatud roog.
8Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
8Oh, et ometi mu palve täide läheks ja Jumal annaks, mida soovin!
9ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.
9Otsustaks ometi Jumal mind murda, sirutaks oma käe ja lõikaks katki mu elulõnga,
10En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.
10siis oleks mul veel troostigi: ma hüppaksin rõõmu pärast isegi armutus valus, sest ma ei ole salanud Püha sõnu.
11Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
11Mis on mu jõud, et jaksaksin oodata, ja missugune peaks olema mu eesmärk, et suudaksin kindlaks jääda?
12Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?
12Ons mu tugevus nagu kivide tugevus või ons mu ihu vaskne?
13Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.
13Tõesti, mul enesel ei ole abi ja pääsemine on mu juurest peletatud.
14Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
14Kes põlgab sõbra sõprust, see loobub Kõigevägevama kartusest.
15Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
15Mu vennad on petlikud nagu jõgi, otsekui kuivaks valguvad jõesängid,
16Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
16mis jääst on muutunud tumedaks, kuhu lumi on pugenud peitu;
17Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
17veevaeseks jäädes need vaikivad, kuumuses kaovad oma asemelt.
18Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
18Karavanid põikavad teelt kõrvale, lähevad kõrbe ja hukkuvad.
19Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
19Teema karavanid heidavad pilke, Seeba teekäijad loodavad nende peale:
20Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
20oma lootuses nad jäävad häbisse, sinna jõudes nad pettuvad.
21Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
21Seesuguseiks olete nüüd saanud: te näete kohutavat asja ja kardate.
22Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
22Kas ma olen öelnud: 'Andke mulle kingitusi!' või: 'Makske oma varandusest minu eest,
23Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?
23päästke mind vaenlase võimusest ja lunastage mind vägivallategijate käest!'?
24Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
24Õpetage mind, siis ma vaikin! Tehke mulle selgeks, milles olen eksinud!
25Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
25Otsekohesed sõnad ei olekski kibedad. Aga mis tähendus on teie noomimisel?
26Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.
26On teil kavatsus mu sõnu laita? Kas meeltheitja kõne peaks olema nagu tuul?
27Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.
27Te heidate liisku isegi vaeslapse pärast ja müüte maha oma sõbra.
28Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?
28Aga nüüd vaadake mu peale! Ma tõesti ei valeta teile näkku!
29Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!
29Jätke ometi järele, et ei sünniks ülekohut! Jah, jätke järele, sest veel on mul selles asjas õigus!
30Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?
30Ons mu keelel ülekohut? Või ei taipa mu suulagi, mis on õnnetus?