1Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
1Siis rääkis suhiit Bildad ja ütles:
2-- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.
2'Kui kaua sa tahad seda kuulutada, kui kaua on sõnad su suust nagu tugev tuul?
3Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?
3Kas Jumal peaks väänama õigust või Kõigevägevam väänama õiglust?
4Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.
4Kui su lapsed pattu tegid tema vastu, siis ta andis nad nende üleastumise võimusesse.
5Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,
5Kui sa otsid Jumalat ja anud Kõigevägevamat,
6niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,
6kui sa oled aus ja otsekohene, siis ta ärkab nüüd sinu pärast ja taastab su eluaseme, nagu see peab olema.
7ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.
7Ja olgugi su algus väike, sa saad siiski lõpuks väga suureks.
8Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.
8Aga küsi ometi eelmiselt põlvelt ja pane tähele, mida nende isad on uurinud.
9Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.
9Sest meie oleme eilsed ega tea midagi, meie päevad maa peal on ju nagu vari.
10Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.
10Eks nad õpeta sind ja räägi sulle ja too oma südamest sõnu esile?
11Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?
11Kas kõrkjas kasvab seal, kus pole muda, või sirgub pilliroog ilma veeta?
12Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.
12Alles veel kasvujõus, lõikamata, kuivab see kiiremini kui kõik muu rohi.
13Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.
13Niisugune lõpp on kõigil, kes unustavad Jumala, ja jumalatu inimese lootus kaob.
14Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:
14Ta usk on härmalõnga sarnane ja ta usaldus on otsekui ämblikuvõrk.
15seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.
15Ta toetub oma kojale, aga see ei pea vastu, ta haarab sellest kinni, aga see ei jää püsti.
16Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,
16Ta haljendab päikese paistel ja tema võsud levivad üle ta aia.
17jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.
17Ta juured on põimunud kivikangrusse, ta näeb kivide koda.
18Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: "En tunne häntä."
18Aga kui Jumal hävitab tema ta asemelt, siis ta salgab teda: 'Ma ei ole sind näinudki!'
19Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.
19Vaata, niipalju oligi temal teekonnarõõmu. Ja mullast võrsub juba teine.
20Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.
20Vaata, Jumal ei hülga vaga ega võta kinni pahategijate käest.
21Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!
21Veel täidab ta sinu suu naeruga ja su huuled hõiskamisega.
22Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.
22Kes sind vihkavad, peavad ennast katma häbiga ja õelate telki ei ole enam.'