1Nyt Job sanoi:
1Siis rääkis Iiob ja ütles:
2-- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.
2'Ma tean tõesti, et see nõnda on. Kuidas võib inimene õige olla Jumala ees?
3Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.
3Kui keegi tahaks temaga vaielda, ei suudaks ta temale vastata mitte ainsalgi korral tuhandest.
4Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?
4Ta on südamelt tark ja jõult tugev, kes võiks teda trotsida ja ise pääseda?
5Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.
5Tema liigutab mägesid, ilma et need märkaksid, kui ta oma vihas neid kummutab;
6Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.
6tema põrutab maa oma asemelt, nõnda et selle sambad vabisevad;
7Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.
7tema käsib päikest, et see ei tõuseks, ja paneb tähed pitseriga kinni;
8Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.
8tema üksinda laotab taevaid ja kõnnib mere lainete peal;
9Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.
9tema teeb Vankri-, Varda- ja Sõelatähed ja lõunapoolsed tähtkujud;
10Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.
10tema teeb suuri ja mõistmatuid asju ning otsatuid imetegusid.
11Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.
11Vaata, ta läheb minust mööda, aga mina ei näe, ta käib üha, aga mina ei märka teda.
12Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"
12Vaata, ta napsab ära, kes võiks teda takistada? Kes ütleks temale: 'Mis sa teed?'
13Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.
13Jumal ei hoia tagasi oma viha, temale peavad alistuma Rahabi aitajad.
14Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?
14Kuidas võiksin siis mina temale vastata, oma sõnu tema jaoks valida?
15Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.
15Kuigi olen õige, ma ei saa vastata, vaid pean anuma oma kohtumõistjat.
16Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --
16Kuigi ma hüüaksin ja tema vastaks mulle, ei usu ma siiski, et ta mu häält kuulda võtab,
17hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.
17tema, kes haarab mu järele tormis ja lisab mulle ilma põhjuseta haavu,
18Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.
18kes ei lase mind hinge tõmmata, vaid täidab mind kibedusega.
19Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?"
19Kui on küsimus jõust, vaata, ta on tugevam. Või kui on kohtuasi, kes mind ette kutsub?
20Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.
20Kuigi olen õige, mõistab mind hukka mu oma suu; kuigi olen süütu, peab tema mind süüdlaseks.
21Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.
21Ma olen süütu! Ma ei hooli oma hingest, ma põlgan oma elu!
22Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen."
22Ükskõik! Seepärast ma ütlen: 'Tema hävitab niihästi õige kui õela.'
23Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
23Kui uputus äkitselt surmab, siis ta pilkab süütute meeleheidet.
24Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?
24Kui maa on antud õela kätte, ta katab selle kohtumõistja palge - kui mitte tema, kes siis muu?
25Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,
25Mu päevad on jooksjast nobedamad, kaovad õnne nägemata.
26kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.
26Need mööduvad otsekui pilliroost vened, nagu kotkas, kes sööstab oma saagi kallale.
27Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran",
27Kui ma mõtlen: 'Ma unustan oma kaebuse, jätan oma kurva näo ja olen rõõmus',
28niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.
28siis on mul hirm kõigi oma kannatuste ees, ma tean, et sa ei pea mind süütuks.
29Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?
29Olgu ma siis juba süüdi! Miks peaksin ennast veel ilmaasjata vaevama?
30Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,
30Isegi kui ma peseksin ennast lumega ja puhastaksin oma käsi leelisega,
31kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.
31pistaksid sina mind poriauku ja siis jälestaksid mind mu enda riidedki.
32Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.
32Sest Jumal ei ole inimene nagu mina, et ma temale saaksin vastata, et me üheskoos saaksime kohut käia.
33Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.
33Ei ole meie vahel vahemeest, kes oma käe saaks panna meie mõlema peale.
34Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!
34Võtku ta oma vits ära mu pealt, et hirm tema ees mind ei heidutaks!
35Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.
35Siis ma saaksin rääkida ilma teda kartmata. Sest ma ei ole omast meelest mitte niisugune.