¹Joka rakastaa tietoa, rakastaa kuria, tyhmä se, joka nuhteita vihaa.

¹Kes armastab hoiatust, armastab teadlikkust, aga kes vihkab noomimist, on juhm.

²Hyvä ihminen on Herralle mieleen, mutta juonittelijan hän tuomitsee.

²Hea inimene saab Issandalt tunnustuse, aga kurja nõuga mehe ta mõistab hukka.

³Vääryyden varassa ei kukaan kestä, mutta vanhurskas on vankasti juurillaan.

³Õeluse pärast ei jää inimene püsima, aga õigete juur on kõikumatu.

⁴Kunnon vaimo on miehensä kruunu, kunnoton on kuin hivuttava tauti.

⁴Tubli naine on oma mehe kroon, aga häbitu on otsekui mädanik tema luudes.

⁵Hurskaiden aikeet ovat puhtaat, jumalattomilla on vilppi mielessä.

⁵Õiglaste mõtted on õiged, õelate nõuanne on pettus.

⁶Väärämielisen sanat ovat tappava loukku, oikeamielisen puhe on pelastukseksi.

⁶Õelate sõnad varitsevad verd, aga ausate suu päästab varitsetavad.

⁷Jumalaton kaatuu, eikä mitään jää, mutta vanhurskaiden suku säilyy.

⁷Õelad kummutatakse ja neid ei ole enam, aga õigete koda jääb püsima.

⁸Mitä viisaampi, sitä kiitetympi, tyhmyri kerää vain halveksuntaa.

⁸Meest kiidetakse tema mõistuse pärast, aga meelesegane on põlatud.

⁹Parempi elää vaatimattomasti ja palvelijatta kuin leveästi mutta leivättä.

⁹Parem on olla tähtsusetu, kel ometi on ori, kui ennast laiutada ja olla leivata.

¹⁰Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne.

¹⁰Õige hoolib oma looma hingest, aga õelate halastuski on julm.

¹¹Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, mieletön se, joka tavoittelee tyhjää.

¹¹Kes oma põldu harib, sel on leiba küllalt, aga kes tühja taga ajab, on meeletu.

¹²Jumalaton tavoittelee pahojen saalista, vanhurskas pysyy juurillaan.

¹²Õel himustab kurjade saaki, aga õigete juur kinnitatakse.

¹³Joka pahoja puhuu, kaatuu omaan ansaansa, vanhurskas selviää ahdingosta.

¹³Kurja püünis on huulte üleastumises, aga õige pääseb hädast.

¹⁴Puheistaan ihminen palkitaan, teot kiertyvät tekijänsä eteen.

¹⁴Oma suu viljast saab igaüks küllalt head, ja inimese kätetöö tuleb tagasi temale enesele.

¹⁵Tyhmä pitää omaa tietään oikeana, viisas se, joka neuvoja kuulee.

¹⁵Rumala tee on ta enese silmis õige, aga tark võtab nõu kuulda.

¹⁶Tyhmä tuo heti julki suuttumuksensa, viisas nielee loukkauksen ja vaikenee.

¹⁶Rumala pahameel saab kohe teatavaks, aga tark katab solvangu kinni.

¹⁷Oikeutta auttaa, joka totta puhuu, valehtelija on vääryyden asialla.

¹⁷Tõe kõneleja kuulutab õigust, aga valetunnistaja pettust.

¹⁸Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.

¹⁸Mõni paiskab sõnu otsekui mõõgapisteid, aga tarkade keel on terviseks.

¹⁹Totuuden sanat kestävät iäti, valheen sanat vain tuokion.

¹⁹Tõehuuled kestavad igavesti, aga valelik keel on üürikeseks.

²⁰Itsensä pettää, joka pahoja hautoo, iloita saa, joka hyviä neuvoja antaa.

²⁰Kes kavatsevad kurja, neil on pettus südames, aga kes annavad rahu nõu, võivad rõõmu tunda.

²¹Hurskas on turvassa kaikelta pahalta, jumalaton suistuu onnettomuuksiin.

²¹Õigele ei tule midagi halba, aga õelad on täis õnnetust.

²²Petollista puhetta Herra ei siedä, sanansa pitävä on hänelle mieleen.

²²Valelikud huuled on Issanda meelest jäledad, aga ustavad on temale meelepärased.

²³Viisas ei kersku tiedoillaan, tyhmä kuuluttaa julki tyhmyytensä.

²³Tark inimene varjab, mida ta teab, aga alpide süda kuulutab nende rumalust.

²⁴Ahkera päätyy päälliköksi, laiskuri toisten käskettäväksi.

²⁴Kärmete käsi valitseb, aga laisk peab orjama.

²⁵Huoli masentaa ihmismielen, hyvä sana sen ilahduttaa.

²⁵Mure mehe südames painutab teda, aga hea sõna teeb temale rõõmu.

²⁶Hurskas pysyy kaukana pahasta, jumalattomien tie vie harhaan.

²⁶Õige hoiab eemale halvast, aga õelaid eksitab nende oma tee.

²⁷Veltto pyyntimies ei tavoita saalista, ahkeralle kertyy rikkauksia.

²⁷Laisk ei saa küpsetada jahisaaki, aga inimese kallis vara on virkus.

²⁸Vanhurskauden polku vie elämään, mutta monet kulkevat kuoleman tietä.

²⁸Õigluse rajal on elu, ja sillutatud teel ei ole surma.