¹Viisas ottaa varteen isänsä moitteet, omahyväinen ei nuhteista piittaa.

¹Tark poeg kuulab isa õpetust, aga pilkaja ei kuula sõitlustki.

²Hyvä sana ravitsee puhujansa, mutta pahantekijä janoaa väkivaltaa.

²Oma suu viljast sööb mees head, aga autute igatsuseks on vägivald.

³Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon.

³Kes valvab oma suud, hoiab oma hinge, aga huulte ammuliajajat tabab hukatus.

⁴Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi.

⁴Laisa hing igatseb asjata, aga virkade hing kosub.

⁵Oikeamielinen vihaa valheellisuutta, jumalaton levittää häpeän löyhkää.

⁵Õige vihkab valelikkust, aga õel toimib vastikult ja häbiväärselt.

⁶Oikeamielinen pysyy oikealla tiellä, jumalaton syöksyy syntiin ja tuhoon.

⁶Õigus kaitseb seda, kelle tee on laitmatu, aga õelus kukutab patuse.

⁷Moni rikkaaksi tekeytyvä on tyhjätasku, moni köyhyyttään valittava omistaa paljon.

⁷Üks näib rikkana, aga tal ei ole midagi, teine näib vaesena, aga tal on palju vara.

⁸Rikkaalla on, mistä maksaa lunnaat, köyhää on turha uhkailla.

⁸Mehe hinge lunahind on tema rikkus, aga vaesel pole vaja sõitlust kuulda.

⁹Oikeamielisten valo sädehtii ja loistaa, mutta jumalattomien lamppu sammuu.

⁹Õigete valgus paistab rõõmsasti, aga õelate lamp kustub ära.

¹⁰Ylimielisyydestä koituu vain riitaa, viisas se, joka neuvoja kuulee.

¹⁰Ülbusest tõuseb riid, aga kes nõu kuulda võtavad, on targad.

¹¹Mikä helposti tulee, se helposti menee, vähin erin kooten omaisuus karttuu.

¹¹Hõlpsalt saadud varandus kahaneb, aga kes kogub vähehaaval, kasvatab seda.

¹²Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.

¹²Pikk ootus teeb südame haigeks, aga täideläinud igatsus on elupuu.

¹³Joka halveksii neuvoja, maksaa kalliisti, joka käskyjä kunnioittaa, se palkitaan.

¹³Kes põlgab sõna, teeb enesele kahju, aga kes kardab käsku, saab tasu.

¹⁴Viisaan opetus on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.

¹⁴Targa õpetus on eluallikas surmapaeltest pääsemiseks.

¹⁵Selkeä harkinta tuo arvostusta, mutta juonittelijan tie vie tuhoon.

¹⁵Peenetundelisus toob poolehoidu, aga hoolimatute tee on hukatus.

¹⁶Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä.

¹⁶Taibukas teeb kõike teadlikult, aga alp näitab oma rumalust.

¹⁷Petollinen sanansaattaja tuo tuhon, uskollinen lähetti tuo pelastuksen.

¹⁷Õel käskjalg toob õnnetuse, aga ustav saadik toob tervise.

¹⁸Kuritonta odottaa köyhyys ja häpeä, kunnia sitä, joka nuhteita kuulee.

¹⁸Vaesus ja häbi on sellel, kes ei hooli õpetusest, aga kes noomimist tähele paneb, seda austatakse.

¹⁹Sydän iloitsee, kun toive täyttyy, pahasta luopuminen on houkalle kauhistus.

¹⁹Täideläinud igatsus on hingele armas, kurjast hoidumine on alpide meelest hirmus.

²⁰Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.

²⁰Kes tarkadega läbi käib, saab targaks, aga kes alpidega seltsib, selle käsi käib halvasti.

²¹Syntistä vainoavat tuskat ja vastukset, vanhurskas saa palkakseen onnen.

²¹Õnnetus ajab taga patuseid, aga õiged saavad palgaks õnne.

²²Hyvä jättää perinnön lastenlapsilleenkin, syntisen varat talletetaan oikeamielisille.

²²Hea inimene jätab pärandi lastelastelegi, aga patuse vara talletatakse õigele.

²³Köyhä saa raivioltaan kylliksi ruokaa, mutta vääryys vie viljan toisten käsiin.

²³Kehvade uudismaa annab palju leiba, aga mõni hukkub ülekohtu tõttu.

²⁴Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.

²⁴Kes vitsa ei tarvita, vihkab oma poega, aga kes teda armastab, karistab teda aegsasti.

²⁵Oikeamielinen saa syödä kyllikseen, jumalaton jää näkemään nälkää.

²⁵Õige sööb nii palju, kui ta süda kutsub, aga õelate kõht on tühi.