¹Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu.

¹Tark naine ehitab enesele koja, aga rumalus kisub selle maha oma kätega.

²Joka kuulee Herraa, kulkee suoria teitä, joka Herraa väheksyy, poikkeaa tieltään.

²Ausasti elab, kes Issandat kardab, aga eksiteedel käib, kes teda põlgab.

³Tyhmä puhuu raippoja omaan selkäänsä, viisaan huulet ovat hänen vartijansa.

³Rumala suus on vits ta uhkusele, aga tarku kaitsevad nende huuled.

⁴Heinää säästää, joka ei härkiä pidä, mutta vahvat juhdat takaavat runsaan sadon.

⁴Kus pole härgi, seal puudub vili, aga härja rammuga saab palju saaki.

⁵Luotettava todistaja ei valehtele, vilpillinen on valhetta täynnä.

⁵Tõetruu tunnistaja ei valeta, aga valetunnistaja sepitseb valesid.

⁶Ylimielinen tavoittelee turhaan viisautta, ymmärtävälle tieto aukeaa.

⁶Pilkaja otsib tarkust ilmaaegu, aga arukale on tunnetus kerge.

⁷Pysy loitolla tyhmästä miehestä, hänen puheestaan et tietoa löydä.

⁷Mine ära albi mehe juurest, sest seal sa ei märka teadlikke huuli.

⁸Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä.

⁸Mõistliku mehe tarkus on tunda oma teed, aga alpide rumalus eksitab.

⁹Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia.

⁹Rumalad pilkavad süüohvrit, aga õigete keskel on hea meel.

¹⁰Surussaan on jokainen ihminen yksin, iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa.

¹⁰Süda tunneb omaenese kibedust ja võõras ei saa segada tema rõõmu.

¹¹Jumalattoman talo tuhoutuu, oikeamielisen maja kestää.

¹¹Õelate koda hävitatakse, aga õigete telk haljendab.

¹²Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

¹²Mehe meelest on mõnigi tee õige, aga lõpuks on see surmatee.

¹³Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää.

¹³Naerdeski võib süda valutada ja rõõmule võib järgneda meelehärm.

¹⁴Luopio saa ravintonsa omalta tieltään, hyvä ihminen omaltaan.

¹⁴Truudusetu süda küllastub oma viisidest, aga hea mees oma tegudest.

¹⁵Tyhmä uskoo kaiken minkä kuulee, järkevä harkitsee mitä tekee.

¹⁵Lihtsameelne usub iga sõna, aga taiplik paneb tähele oma samme.

¹⁶Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma.

¹⁶Tark kardab ja hoidub kurjast, aga alp on jultunud ja enesekindel.

¹⁷Äkkipikainen tekee hullun töitä, juonien punojaa vihataan.

¹⁷Kes on äkilise vihaga, talitab meeletult, salasepitsejat meest vihatakse.

¹⁸Tyhmyys on narrien koristus, viisaiden päässä on tiedon seppele.

¹⁸Lihtsameelsed pärivad rumaluse, aga tarku kroonitakse teadlikkusega.

¹⁹Pahat pannaan kumartamaan hyvien edessä, jumalattomat oikeamielisten porteilla.

¹⁹Kurjad peavad kummardama heade ees ja õelad õigete väravais.

²⁰Köyhästä ei välitä edes toinen köyhä, mutta rikkaalla on paljon ystäviä.

²⁰Kehva vihkab tema sõbergi, aga rikast armastavad paljud.

²¹Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii.

²¹Kes põlgab oma ligimest, teeb pattu, aga kes halastab hädaliste peale, on õnnis.

²²Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.

²²Eks eksi ju need, kes kavatsevad kurja? Aga heldus ja tõde on nendega, kes kavatsevad head.

²³Kaikesta vaivannäöstä on jotakin hyötyä, tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

²³Igast vaevanägemisest on kasu, aga tühjast kõnest ainult kahju.

²⁴Viisaat seppelöidään rikkaudella, tyhmien otsaripana on tyhmyys.

²⁴Tarkade kroon on nende rikkus, alpide rumalus jääb rumaluseks.

²⁵Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan.

²⁵Tõetruu tunnistaja päästab hingi, aga kes sepitseb valesid, petab.

²⁶Herran pelko on vankka varustus, jälkipolvillekin se suo turvan.

²⁶Issanda kartuses on tugeva lootus ja varjupaik tema lastele.

²⁷Herran pelko on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.

²⁷Issanda kartus on eluallikas surmapaeltest pääsemiseks.

²⁸Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan tuho.

²⁸Rahva rohkus on kuninga uhkus, aga rahva vähesus on vürsti hukk.

²⁹Pitkämielisyys on järkevän miehen merkki, äkkipikaisuus on hulluuden huippu.

²⁹Pikameelsel on palju arukust, aga kannatamatu näitab suurimat rumalust.

³⁰Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti.

³⁰Südamerahu on ihule eluks, aga kadedus on otsekui mädanik luudes.

³¹Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.

³¹Kes rõhub viletsat, teotab tema Loojat, aga kes halastab vaese peale, austab Loojat.

³²Jumalaton sortuu pahuuteensa, mutta viattomuus on vanhurskaan turva.

³²Õel kukutatakse tema kurjuse pärast, aga õigel on surmaski varjupaik.

³³Ymmärtäväisen sydämessä viisaus asuu, tyhmien sisimmästä sitä ei tapaa.

³³Mõistliku südames hingab tarkus, aga alpide sees pole seda tunda.

³⁴Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä.

³⁴Õiglus ülendab rahvast, aga patt on teotuseks rahvahõimudele.

³⁵Kunnon palvelijaa kuningas suosii, kunnoton joutuu hänen vihoihinsa.

³⁵Kuningal on hea meel targast sulasest, aga tema viha tabab häbiväärselt toimijat.