1Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan.
1Rahulik vastus vaigistab raevu, aga haavav sõna õhutab viha.
2Viisaiden sanat ovat tiedon mauste, tyhmän suu syytää tyhmyyksiä.
2Tarkade keel teeb tundmise heaks, aga alpide suu laseb voolata rumalust.
3Herran katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat.
3Issanda silmad on igas paigas, valvates kurje ja häid.
4Lohduttava puhe antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen.
4Keele mahedus on elupuu, aga selle valelikkus murrab vaimu.
5Tyhmä väheksyy isänsä opetusta, viisas se, joka nuhteita kuulee.
5Meeletu laidab oma isa õpetust, aga kes noomimist tähele paneb, teeb targasti.
6Oikeamielisen talosta ei rikkaus lopu, jumalattomalta varat häviävät.
6Õige kojas on palju vara, aga õela saak jääb tarvitamata.
7Viisaan sanat levittävät tietoa, tyhmän ajatukset harhailevat.
7Tarkade huuled külvavad teadmisi, aga alpide süda ei tee nõnda.
8Jumalattoman uhria Herra kammoksuu, vilpittömän rukous on hänelle otollinen.
8Õelate ohver on Issandale jäle, aga õigete palve on temale meelepärane.
9Jumalattoman vaellusta Herra kammoksuu, vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa.
9Õela tee on Issanda meelest jäle, aga ta armastab õigusenõudjat.
10Kovan kurituksen saa, joka poikkeaa tieltä, joka nuhteita väheksyy, päätyy tuhoon.
10Rajalt lahkuja karistus on karm, noomimise vihkaja peab surema.
11Herra näkee tuonelan syvyyksiin asti, saati sitten ihmisten sydämiin!
11Surmavald ja kadupaik on lahti Issanda ees, saati siis inimlaste südamed.
12Itserakas ei moitetta siedä, omahyväinen ei mene viisaiden luo.
12Pilkaja ei armasta, et teda noomitakse, tarkade juurde ta ei lähe.
13Iloinen sydän kaunistaa kasvot, ahdistus murtaa mielen.
13Rõõmus süda teeb näo rõõmsaks, aga südamevalus pekstakse vaim rusuks.
14Järkevä ihminen tavoittelee tietoa, houkalle maistuu vain järjettömyys.
14Mõistlik süda otsib tunnetust, aga alpide suu leiab toitu rumalusest.
15Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan.
15Viletsal on kõik päevad pahad, aga rõõmsal südamel on alati pidu.
16Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus.
16Parem pisut Issanda kartuses kui suur varandus ja rahutus selle juures.
17Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet.
17Parem taimetoit armastusega kui nuumhärg, mille juures on vihkamine.
18Kiivas mies panee alulle riidan, pitkämielinen riidan lopettaa.
18Raevutsev mees õhutab tüli, aga pikameelne vaigistab riidu.
19Laiskan tie on piikkipensaikko, kunnon mies kulkee raivattua tietä.
19Laisa tee on nagu kibuvitsahekk, aga õigete rada on sillutatud.
20Viisas poika on isänsä ilo, tomppeli halveksii äitiään.
20Tark poeg rõõmustab isa, aga alp inimene põlgab ema.
21Järjetön saa ilonsa hulluudesta, järkevä kulkee tietänsä suoraan.
21Rumalus on rõõmuks sellele, kel puudub aru, aga arukas mees käib otse.
22Jos harkinta puuttuu, hanke kaatuu, jos on neuvonantajia, se onnistuu.
22Nõupidamiseta nurjuvad kavatsused, aga lähevad korda paljude nõuandjate abiga.
23Mikä ilo, kun löytyy sattuva vastaus, oikea sana oikeaan aikaan!
23Inimesel on rõõm, kui ta suu oskab vastata, ja sõna õigel ajal - küll see on hea.
24Viisas kulkee ylöspäin elämän tietä, hän välttää tuonelaan viettävän tien.
24Targal läheb elurada ülespidi, et ta pääseks põrgust, mis on all.
25Ylpeältä Herra hävittää talon, mutta lesken maat hän suojelee.
25Issand kisub maha kõrkide koja, aga ta kinnitab lesknaise raja.
26Pahantekijän juonia Herra kammoksuu, lempeät sanat ovat hänelle mieleen.
26Kurjad kavatsused on Issandale jäledad, aga heatahtlikud sõnad on puhtad.
27Ahneus vie talon tuhoon. Joka lahjukset torjuu, se menestyy.
27Kes ahnitseb kasu, jätab oma koja hooletusse, aga kes vihkab meelehead, jääb elama.
28Oikeamielinen malttaa, ennen kuin vastaa, jumalattoman suu syytää pahuutta.
28Õige süda mõtleb, mida vastata, aga õelate suu purskab kurjust.
29Herra on kaukana jumalattomista, mutta vanhurskaiden rukouksen hän kuulee.
29Issand on õelatest kaugel, aga ta kuuleb õigete palveid.
30Ystävällinen katse ilahduttaa mielen, iloinen uutinen virkistää ruumiin.
30Silmade särast rõõmustab süda, hea sõnum kosutab luid-liikmeid.
31Joka ottaa nuhteet opikseen, saa sijan viisaiden joukossa.
31Kõrv, mis kuulab eluks vajalikku noomimist, jääb tarkade seltsi.
32Joka torjuu moitteet, pilaa elämänsä, joka nuhteita kuulee, hankkii ymmärrystä.
32Kes ei hooli õpetusest, põlgab oma hinge, aga kes kuulab noomimist, saab targa südame.
33Herran pelko on viisauden koulu, kunnian tie käy nöyryyden kautta.
33Issanda kartus on tarkuse kool, aga enne au on alandus.