¹Viinissä on rehentely, oluessa rettelö, päihtyneenä hoippuva on älyä vailla.

¹Vein paneb pilkama, vägijook lärmama, ja ükski, keda see paneb taaruma, pole tark.

²Kuin leijonan ärjyntä on kuninkaan suuttumus, henkensä vaarantaa, joka hänet vihoittaa.

²Kuninga ähvardus on otsekui noore lõvi möirgamine: kes teda vihastab, teeb pattu oma hinge vastu.

³Kunnia sille, joka riitansa sopii, hullu purkaa vihansa julki.

³Mehele on auks hoiduda riiust, aga kõik meeletud hakkavad peale.

⁴Syksyllä laiska ei kynnä -- elopellolta hän palaa tyhjin käsin.

⁴Laisk ei künna sügisel: lõikusajal ta ootab asjata.

⁵Kuin syvä vesi on ihmisen sydän, mutta ymmärtäväinen sen luotaa.

⁵Nõu on mehe südames nagu sügav vesi, aga arukas mees oskab seda ammutada.

⁶Moni kuuluttaa omaa rehellisyyttään, mutta mistä löytyy todella luotettava mies?

⁶Paljud inimesed kuulutavad omaenese headust, aga kes leiaks ühe ustava mehe?

⁷Vanhurskas se, joka nuhteettomasti elää, onnellisia ovat hänen lapsensakin.

⁷Õige elab oma vagaduses, õnnelikud on ta lapsed pärast teda.

⁸Kun kuningas istuu tuomarinistuimellaan, hän pystyy näkemään, mikä on pahaa.

⁸Kuningas, kes istub kohtujärjel, hajutab oma silmadega kõik kurja.

⁹Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, kaikesta synnistä olen vapaa"?

⁹Kes võiks öelda: 'Ma olen oma südame puhtaks teinud, ma olen oma patust puhas'?

¹⁰Kahtalainen paino, kahtalainen mitta, kumpaakin Herra kammoksuu.

¹⁰Kahesugune kaaluviht ja kahesugune vakk - ka need mõlemad on Issanda meelest jäledad.

¹¹Teoista näkee, mitä pojasta tulee, onko hänen elämänsä oikea ja puhdas.

¹¹Juba poisikese tegudest tuntakse, kas ta loomus on puhas ja õige.

¹²Korvat kuulemaan ja silmät näkemään, molemmat on Herra luonut.

¹²Kuulja kõrva ja nägija silma - ka need mõlemad on Issand teinud.

¹³Älä pitkään nuku, ettet köyhdy, nouse varhain, niin syöt kylliksesi.

¹³Ära armasta und, et sa ei jääks vaeseks; hoia silmad lahti, siis saad leiba küllalt!

¹⁴"Huonoa, perin huonoa", sanoo ostaja, tekee kaupat ja hykertelee käsiään.

¹⁴'Halb, halb!' ütleb ostja, aga ära minnes ta kiitleb.

¹⁵Olkoon kultaa, olkoon helmiä, aarteista kallein on punnittu puhe.

¹⁵Olgu kulda ja palju pärleid, aga teadlikud huuled on veel kallimad.

¹⁶Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta ja pidä se panttina vierasta varten.

¹⁶Võta kuub sellelt, kes on hakanud käendajaks võõrale, muulaste pärast võta temalt pant!

¹⁷Makeaa on petoksella saatu leipä, mutta pian on suussa pelkkiä kiviä.

¹⁷Valega saadud leib on mõnele magus, aga pärast on ta suu täis sõmerat.

¹⁸Harkinnalla hankkeet varmistetaan, tarkoin suunnitelmin sotaan mennään.

¹⁸Nõu pidades lähevad kavatsused korda, ja ainult targal juhtimisel pea sõda.

¹⁹Juorukellolta salaisuus karkaa, suupaltin kanssa älä seurustele.

¹⁹Kes käib keelekandjana, paljastab saladusi: seepärast ära seltsi lobisejaga!

²⁰Joka isäänsä ja äitiään kiroaa, sen lamppu sammuu yön pimeään.

²⁰Kes neab oma isa ja ema, selle lamp kustub pilkases pimeduses.

²¹Omaisuus, jota ahneesti haalitaan, ei lopulta ole siunaukseksi.

²¹Pärand, millega esmalt on kiire, ei too lõpuks õnnistust.

²²Älä sano: "Minä maksan pahalla pahan", luota Herraan, hän puolustaa oikeuttasi.

²²Ära ütle: 'Ma tasun kätte kurja eest!' Oota Issandat, küll tema aitab sind!

²³Kahtalaista punnusta Herra vihaa, väärä vaaka ei hänelle kelpaa.

²³Kahesugune kaaluviht on Issanda meelest jäle, ja vale kaal ei ole hea.

²⁴Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan?

²⁴Mehe sammud on Issandalt: kuidas võiks siis inimene tunda oma teed?

²⁵Älä harkitsematta lupaa pyhää lahjaa -- olet ansassa, jos lupaustasi kadut.

²⁵Inimesele on püüdepaelaks kergemeelne ütlus: 'See on pühitsetud!' ja alles pärast tõotusi hakata järele mõtlema.

²⁶Viisas kuningas viskaa joukosta jumalattomat, ajaa puimajyrällä heidän ylitseen.

²⁶Tark kuningas puistab õelaid ja laseb ratta neist üle käia.

²⁷Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet.

²⁷Inimese vaim on Issanda lamp: see uurib läbi kõik südamesopid.

²⁸Laupeus ja uskollisuus ovat kuninkaan turva, niillä hän vahvistaa valtansa.

²⁸Armastus ja ustavus hoiavad kuningat, ja ta toetab helduse läbi oma aujärge.

²⁹Nuorukaisten ylpeytenä on heidän voimansa, vanhusten kunniana harmaat hapset.

²⁹Noorte meeste uhkuseks on jõud, aga vanade ehteks on hallid juuksed.

³⁰Ilkeä loukkaus iskee syvän haavan, viiltää sydämeen saakka.

³⁰Haavaarmid on kurja kasimiseks ja hoobid ihu soppide jaoks.